A.I. - Tekoäly (Artificial Intelligence)

Elokuvan tausta ja juoni lyhyesti

A.I -tekoäly on Steven Spielbergin ohjaama ja Stanley Kubrickin käsikirjoittama, heidän yhteistyössä syntynyt elokuva, joka on omistettu vähän aikaa sitten kuolleen Kubrickin muistolle. Vaikka Stanley Kubrick suunnitteli kyseistä elokuvaa jo hieman yli vuosikymmen sitten, niin vasta vuonna 2001 Spielberg päätti ohjata sen ja samalla hän lisäsi siihen hieman omia ajatuksiaan.

Elokuva juoni keskittyy tulevaisuuteen robottilapsi Davidin ympärille. Hänen kaltaiset robotit ovat rakennuttu viihdyttämään ja rakastamaan ihmisperheitä. David otetaan erääseen ihmisperheeseen, koska heidän ainoa oma lapsi elää jonkinlaisessa kooma-tilassa eikä näytä enää koskaan tulevan tajuihinsa.

Perheen hämmästykseksi heidän oma lapsensa tuleekin tajuihinsa, mutta hän ei hyväksy Davidia, koska pitää tätä vain robottina. David tiedostaakin olevansa robotti, mutta haluaisi silti, että hänen "äitinsä" rakastaisi häntä aivan kuten oikeaa poikaansa. David yrittääkin tehdä parhaansa saadakseen "äitinsä" rakkauden, mutta siitä seuraa vain ongelmia. Lopulta Davidin "äiti" joutuu haikein mielin hylkäämään Davidin ja hänet viedään yksin pimeään metsään pienen mekaanisen teddykarhun kanssa.

Niin David joutuu keskelle roboteille vaarallista maailmaa ja tapaa samalla muita ihmisten hylkäämiä robotteja. Hän ystävystyy erään ns. "seksirobotin" kanssa ja yhdessä he päättävät ratkaista Davidin suuren ongelman: miten tulla aidoksi ihmis-pojaksi, jota äiti rakastaa. David ja hänen robotti-ystävänsä aikovat löytää Pinokkio-sadun Sinisen haltijattaren, joka taikasauvan heilautuksella pystyisi tekemään robottilapsesta oikean ihmis-pojan, aivan kuten Pinokkiostakin.

Pitkän etsinnän jälkeen David löytääkin meren pohjasta Sinisen haltiattaren patsaan ja jää tuijottamaan haltioituneena sitä. Kahdentuhannen vuoden päästä ulkoavaruuden oliot löytävät Davidin, joka ei kuitenkaan vieläkään ole muuttunut oikeaksi pojaksi, vaan yhä tuijottaa Sinisen haltiattaren patsasta. Kaiken lisäksi hänen "äitinsä", kuten koko muukin ihmiskunta on jo kuollut.

Ulkoavaruuden oliot antavat myötätunnosta Davidille kuitenkin mahdollisuuden tavata hiustupsusta kloonattu "äitinsä" mielikuvitusunessa, jossa heillä on mukavampaa kuin koskaan ennen. Äiti voi kuitenkin elää vain päivän ja niin hän ja David vaipuvat yhdessä ikuiseen uneen.

Elokuvan eettisiä ongelmia ja siitä heränneitä kysymyksiä

Vaikka ihmisten omaksi viihdykkeeksi rakennetut robotit kuinka rakastaisivat ja lohduttaisivat isäntiään, ei ihmisiltä kuitenkaan heru myötätuntoa ja rakkautta näitä kohtaan, vaan hylättyjä robotteja silvotaan huvikseen eräänlaisilla gladiaattoriareenoilla. Onko siis moraalisesti oikein ensin hankkia ihmis-robotti "korvikkeeksi" omalle lapselleen tai ystäväksi ja sitten vain heivata ihmis-robotti pellolle kun sitä ei enää tarvitse? Davidin tapauksessahan aluksi perheen äiti rakasti Davidia kuin omaa lastaan, mutta sittemmin hylkäsi tämän.

Elokuvasta herää myös kysymys, mitä voi rakastaa? Pitääkö rakkauden kohde olla elävä? Jos kerran eläimiä voi rakastaa, niin miksei aidon näköistä robottia, joka näyttää, käyttäytyy ja ajattelee kuten elävä ihminen? Milloin robotti muuttuu ihmiseksi tai ihminen robotiksi? Jos ihmiseen siirtää vähän keinotekoisia osia, kuten niveliä tai raajoja, onko ihminen silloin robotti? Kuinka paljon tai mitä osia voi siirtää? Ihmisten ajatteluhan perustuu vain aivoissa liikkuviin sähköimpulsseihin, jotka periaatteessa voisivat toimia robotissakin. Näin robotti voisi ajatella ja tuntea kuten ihminen oikeasti. Mutta olisiko robotti silloin ihminen? Mitkä asiat määrittelevät ihmisen?

Myös keinoälyisten robottien rakentelu on arveluttavaa. Mitä jos robotit ottavatkin vallan maailmassa omiin käsiinsä? Onko ihmisen järkevää alkaa leikkimään Jumalaa?

Oma mielipide elokuvasta

Elokuva ei ollut mielestäni kovin hyvä, mutta ei mikään huonokaan. Aluksi se vaikutti mielenkiintoiselta ja odotin siltä paljon. Siinä olikin monia hyviä kohtia ja erikoistehosteet sekä musiikki olivat onnistuneita, mutta elokuva eteni aivan liian hitaasti ja loppu oli mielestäni aivan käsittämätön. Tuntui siltä kuin elokuva olisi jaettu kolmeen eri jaksoon ja jokaisen olisi ohjannut eri henkilö. Ensimmäisessä osassa vietetään aikaa Davidin kanssa kotona, toisessa David hylätään ja hän harhailee maailmalla ja kolmanteen osan valloittavat ulkoavaruuden oliot. Viimeinen osa olikin mielestäni aivan turha ja epäuskottava, sekoittaen tarinaan kaikkea mahdollista yliluonnollista asiaa ja sen olisi voinut kokonaan jättää pois.

Ehdottomasti parasta elokuvassa on katsella Davidin ja perheen oikean pojan kilpailua äidin rakkaudesta. Tällöin David yrittää mm. syödä ruokaa kuten oikeat ihmiset ja meni epäkuntoon. Toisen pojan ehdotuksesta David yrittää myös leikata saksilla palan äidin hiuksista keskellä yötä, mikä näyttää melkein murhayritykseltä. Harmittavasti tämä osio on kuitenkin melko lyhyt ja elokuva muuttuu loppua kohti yhä tylsemmäksi.

Erikoistehosteista täytyy kuitenkin mainita lukuisat erinomaisesti tehdyt robotit ja erittäin hellyttävä pieni mekaaninen nalle, jota David raahasi mukanaan. Viisaan kuuloisella äänellä se myös opasti Davidia ja oli hänelle vähän kuin isähahmo. Nalle oli niin hauska, että se muodostuikin yhdeksi elokuvan mieleenpainuvimmaksi asiaksi.