Omenamehun teko - näin mehustat itse omenasi

Omenoita täynnä notkuva omenapuu

Kesän ollessa lopuillaan ja syksyn saapuessa omenat alkavat kypsyä. Hyvänä vuotena puiden oksat taipuvat omenien painosta ja pienimmät ja heikoimmin kiinni olevat omenat varisevat maahan. Mitä näille omenoille sitten voisi tehdä, jos kaikkia omenoita ei jaksa syödä, tai heittää kompostiin. Ei hyviä omenoita viitsisi madoille tai linnuillekaan syöttää. Ratkaisu omenoiden käyttöön on tietenkin mehustaminen, mutta mehuasemilla se maksaa melko paljon eikä mehuasemia ole aivan joka kulmalla. Omenoita täytyisi myös kerätä ja säilöä hieman isompi määrä, koska kukapa mehuasemalla viitsisi koko ajan ravata. Omenamehua voi kuitenkin tehdä myös itse kotona ja se on helppoa ja halpaa, jos vain viitsii käyttää siihen hetken omaa aikaa. Mehustus onkin kätevä tapa säilöä suuria määriä omenia. Lisäksi itse mehustettu mehu on lisäaineetonta, toisin kuin kaupasta ostettu mehu.

Itse mehustaminen toimii samalla periaatteella kuin mehuasemillakin, jotka aloittavat toimintansa yleensä elokuussa ja lopettavat lokakuun lopussa. Itse mehustamisessa on myös se ilo, ettei ajanvarauksia tarvitse tehdä, ja omenoita voi mehustaa pienissä erissä. Mehuasemillahan vähimmäismäärä on 15 kiloa, yleensä tosin 50 kiloa omenaa kerralla. Helpointa on esimerkiksi kerätä vähitellen vain maahan pudonneita omenoita ämpäriin mehustusta varten ja jättää hyvät omenat puuhun syömistä odottamaan. Mehun valmistusvaiheessa pitää kuitenkin muistaa hygienia-asiat: valmistusvälineiden pitää olla puhtaita, kädet pitää pestä ja myös mehua säilöessä on kiinnitettävä huomiota säilöntäastioiden puhtauteen.

Raaka-aineet

Homma alkaa omenoiden keräyksellä. Omenamehun raaka-aineeksi sopivat hyvin puusta maahan tippuneet ja toukkien vioittamat omenat. Rupiset ja vähän haljenneet omenat käyvät myös. Vähän huonoilta näyttävistä omenoista voi veitsellä poistaa palan pois. Ruskeita ja pinnaltaan pilaantuneita omenia ei pidä mehustaa, minkä tosin jo maalaisjärkikin sanoo. Niistä mehustettu mehu on pahaa ja säilyy erittäin huonosti. Omenoita kannattaa säilyttää viileässä ja suojaisessa paikassa.

Mehustukseen tarvittavat välineet

Omatekoisen omenamehun tekemiseen käytän itse seuraavia välineitä:

• Kaksi täyttä 10 litran omenaämpäriä ja yksi tyhjä ämpäri rouhijalle
• Itse vesivanerista ja teräksestä tehty rouhija
• Halpahallin sähkökäyttöinen porakone (akkuporakone ei todellakaan jaksa pyörittää rouhijan teriä)
• Mehupuristin
• Suodatinkankaita, eli jotain sideharsoja kangaskaupasta (kankaan koko 100 cm x 80 cm)
• Iso keräysastia omenamehulle (esim. 10 litran kattila)
• Kannellisia yhden litran pakasterasioita mehun säilöntään
• Pesuvälineet

Omenat murskataan rouhijassa

Omatekoinen rouhija omenoiden murskaamiseen

Ennen murskausta omenat kannattaa pestä ilmansaasteiden, roskien ja pölyn takia esim. ämpärissä. Omenoiden murskaus rouhijassa on tärkein vaihe omenamehun teossa. Jos omenoita ei murskata tarpeeksi pieneksi massaksi, ei niistä heru kovin paljoa menua. Mitä hienojakoisemmaksi omenat saa murskattua, sitä enemmän niistä saa mehua.

Kerätyt ja pestyt omenat kaadetaan rouhijaan, jossa ne murskaantuvat pieneksi massaksi. Tähän tarkoitukseen käytän itse tekemääni laitetta, joka on tehty 22 mm vesivanerista, jotka on ruuvattu yhteen. Terät on työstetty itse 1,5 mm ruostumattomasta teräksestä rautasahalla ja peltisaksilla. Terät on sovitettu juuri rouhijan leveyteen ja leikattu pyöreästä levystä siten, että kehältä on taitettu suikaleita vuorotellen kummallekin puolelle. Tuon paksuista "rosteria" on vaikea työstää, mutta ohuemmasta tehty terä ei tule kestämään käytössä (kokemusta on). Terät (2 kpl) on kiinnitetty muttereilla rullaluistinten laakereiden varassa helposti pyörivään akseliin. Tätä akselia pyörittää sitten jostain halpahallista ostettu sähköllä toimiva porakone. Pesemisen helpottamiseksi torni on taitettavaa mallia, jolloin terät tulevat helposti näkyviin.

Osa omenoista kaadetaan valmiiksi korkeaan rouhijaan, jossa ne pikkuhiljaa pilkkoutuvat pienemmäksi massaksi ja tippuvat tornista pohjalla olevaan ämpäriin. Pilkkoutumista nopeutetaan "sauvalla", jolla omenoita painetaan alaspäin. Sauvan alaosa on rouhijan levyinen ja estää hyvin kaikki roiskeet ylöspäin. Sauva on myös suunniteltu siten, ettei se ulotu aivan teriin asti. Rouhinnan, kuten koko omenamehun teonkin, voi suorittaa yksin, ja 10 kilon mehustus kestää noin puolisen tuntia.

Omenamurske puristimeen

Mehupuristin ylhäältä kuvattuna

Seuraava vaihe on mehun puristaminen murskatusta omenamassasta. Kunnollista mehupuristinta on hankala tehdä itse, joten se on helpointa ostaa valmiina. Käyttämäni mehupuristin on Lohjalta vuonna 2002 hankittu ja noin 300 euroa maksanut, teräksestä tehty ja punaiseksi maalattu laadukas laite. Se painaa noin 30 kiloa ja puukehikon tilavuus on 20 litraa. Pohja-allas on ruostumatonta terästä ja helposti poistettavissa pesua varten. Runko/mäntä on taitettavissa omenamassan täytön helpottamiseksi. Mäntä on nopeasti toimivilla ja helppokäyttöisillä ruuveille kiinni rungossa. Laitteen ja ostopaikan tiedot löytyvät nettisivulta osoitteesta: http://www.energian.net/baesso/index.html. Saatavilla olisi myös hedelmämurskain, mutta sen toiminta vaikuttaa hieman epävarmalta ja hankalalta, joten käytän mieluummin omaa rouhijaa. Muita mehupuristimia löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.myllyposti.fi/puristus_koti.html.

Rouhijasta tippunut massa viedään puristimeen, johon on valmiiksi laitettu suodatinkangas puukehikon ympärille. On erittäin tärkeätä täyttää etenkin pohja huolellisesti ja tiiviisti painelemalla, jolloin puristettaessa suodatinkangas ei rikkoonnu. Ilman suodatinkangasta ei omenamehua kannata yrittää tehdä, koska silloin omenamurske pursuaa kehikon aukoista ulos ja mehuun tulee "sattumia". Suodatinkangas on hyvä kastella kosteaksi ennen sen laittamista puristimen kehikon ympärille. Hieman kosteana kangas pysyy paremmin kehikon reunoilla ja helpottaa näin omenamurskeen kaatamista kehikkoon. Puukehikkoon mahtuu enintään kolmesta ämpärillisestä omenoita saatu massa. Yleensä puristan kuitenkin vain kaksi ämpäriä, jolloin mehun kerkiää juomaan hyvänä vielä kahdessa päivässä.

Mehupuristin, kun puristus on lopuillaan

Kun kaikki massa on puukehikossa, suodatinkangas taitellaan päältä kiinni ja mäntä taitetaan ja ruuvataan päälle. Kierrevääntimestä pyörittämällä massasta irtoaa mehu, joka valuu nokan alla olevaan keräysastiaan. Jotta pyörittäminen olisi mahdollisimman helppoa, kannattaa puristin kiinnittää jonkinlaiseen alustaan, jonka päällä pystyy seisomaan ja käyttämään väännintä. Kannattaa myös pitää puristinta vähän kallellaan, jolloin mehu valuu paremmin keräysastiaan. On aivan normaalia, että omenamehu hieman vaahtoaa. Vaahdon voi huoletta juoda tai suodattaa halutessaan pois kaatamalla mehu lopuksi sihdin läpi.

Yleensä jossain vaiheessa puristamista suodatinkankaan reunat alkavat "pursuta" ja nousta pois puristimen alta, jolloin ne kannattaa korjata ja aloittaa puristaminen uudelleen. Kun vääntäminen tuntuu jo hankalalta ja mehua valuu enää tipoittain, kannattaa puristaminen lopettaa. Missään nimessä ei kannata vääntää niin paljon kuin jaksaa, koska suodatinkangas voi muutoin revetä.

Kun kaikki mehu on puristettu, jäljelle jää sahanpurumaista kuivaa ainesta, jonka voi kompostoida tai syöttää vaikka eläimille. Helpoiten tämän hieman tiukassa olevan kuivan aineksen saa pois puukehikosta ensin hieman käsin kaapimalla ja lopuksi liinasta nostamalla. Saadun omenamehun voi laittaa litran kannellisiin pakasterasioihin ja säilyttää jääkaapissa, suuret määrät kannattaa pakastaa. Jääkaapissa pienempiin eriin jaettu omenamehu säilyy muutaman päivän, suosittelen juomaan sen kuitenkin viimeistään kolmen päivän sisällä. Lopuksi pitää vielä pestä kaikki käytetyt tavarat, rouhija ja puristimen puukehikko sekä pohja-allas lämpimällä vedellä. Oikein likaiset kohdat voi pestä pesuaineella ja harjalla. Suodatinkangasta voi käyttää useamman mehustuskerran kunhan sen vain pesee puhtaaksi jokaisen käytön jälkeen ja paikkaa mahdollisesti syntyneet reiät.

Paljonko omenamehua tulee?

10 litran ämpäri omenia painaa noin 5 kiloa. Kerralla kannattaa mehustaa 2 ämpäriä omenoita, joista tehty massa mahtuu kerralla hyvin puristimeen. Tästä saadun omenamehunkin kerkiää nelihenkinen perhe hyvin juomaan parissa päivässä. Kymmenestä kilosta omenia saa yleensä noin 5 litraa mehua. Painoprosentteina saannoksi olen maksimissaan saanut 60 %. Mehuasemilla samasta määrästä omenia saa noin 5 - 7 litraa mehua. Tulos on siis tähän verrattuna vähän huonompi, mutta mielestäni kuitenkin erittäin hyvä. Mehun määrään tosin vaikuttaa merkittävästi se, millaisia omenoita käyttää ja tärkeimpänä mielestäni se, kuinka pieneksi massaksi ne saa murskattua.

Mitä tämä kaikki sitten maksaa?

Lasillinen maukasta omatekoista omenamehua

Mehuasemilla pastöroimattoman mehun hinta on halvimmillaan 0,35 euroa omenakilolta. Jos lasketaan saannoksi 60 %, niin litraan mehua tarvitaan 1 kg / 0,6 = 1,67 kiloa omenoita, joka maksaa 0,35 €/kg × 1,67 kg = 0,58 euroa. Litrahinnaksi tulee siis noin 0,6 euroa. Kaupoissa tuoremehu maksaa noin 1 €/litra ja mehutiivistekin 3 €/litra. Mehustaminen siis kannattaa etenkin kun kaupan tuoremehut ovat usein huomattavasti laimeampia kuin itse omista mehuista saatu mehu.

Milloin pelkkä puristin sitten tulee maksamaan itsensä takaisin, jos sellaisen hankkii? Ajatellaan että muuten hukkaan menevistä omenoista tekisikin mehua kerran kolmessa päivässä, elokuusta syyskuun loppuun (noin 30 kertaa), yhteensä 5 litraa/kerta. Kun litrahinta olisi 0,6 euroa, niin noin kolmessa kuukaudessa tekisi se rahaa: 5 litraa × 0,6 €/litra × 30 = 90 euroa. Mehupuristin maksaisi siis itsensä takaisin noin kolmessa vuodessa ja nopeamminkin, jos tekee mehua ahkerammin. Mehumäärään suhteutettuna se olisi 300 € / 0,6 €/litra = 500 litraa. Puristimella pitäisi siis tehdä mehua 500 litraa, jotta se maksaisi itse itsensä.

Kuvia omenamehun teon eri vaiheista

Voit katsoa tarkempia kuvia omenamehun teosta alla listatuista kuvista. Listasta löytyy mm. tarkemmat kuvat mehupuristimesta ja rouhijasta.

• Mehupuristin kuvattuna ylhäältä
• Suodatinkangas laitettuna mehupuristimen kehikon sisälle
• Mehupuristin täynnä omenamursketta
• Puristin painamassa omenamursketta alaspäin
• Mehu valumassa puristimen alaosaa pitkin kattilaan
• Mehupuristin kallellaan helpottaen mehun valumista
• Mehupuristin, kun puristus on lopuillaan
• Mehupuristin osissa pesun jälkeen.
• Rouhija, jossa porakone kiinnitettynä
• Rouhijan sauva, jolla painetaan omenoita rouhijaan
• Yleiskuva rouhijasta pesun jälkeen
• Rouhijan saa helposti taitettua pesua varten
• Rouhijan terät lähikuvassa
• Kokonaisia omenoita rouhijassa
• Murskattuja omenoita rouhijassa
• Ämpärillinen omenoita muuttuu rouhijassa kuvan kaltaiseksi murskeeksi.
• Kattilassa (10 litraa) on kolmesta ämpärillisestä omenoista tullut mehumäärä.
• Puristimeen jää jäljelle vain kuvan kaltaista kuivaa omenamursketta.

PS. Katso myös MVnetin Ruokareseptit-sivu, jos haluat tietää, miten omenoista saa tehtyä piirakoita, sosetta tai omenapaistosta. Ruokareseptit-sivulla kerrotaan myös miten ylimääräisistä avomaankurkuista tehdään suolakurkkuja, pihan valtaavista raparpereista mehua tai piirakkaa ja liioista mustaherukoista mehua.

Artikkelin kirjoittanut: Jarmo Vestola
Artikkeli kirjoitettu: 18.08.2006