Sekalaista » Digi-TV tulee

Julkaistu: 08.04.2007
Päivitetty: 08.07.2008
Kommentit

Digi-TV tulee - halusitpa sitä tai et

Digitaalitelevisio, eli kansankielellä digi-tv, on DVB-lähetysjärjestelmään (Digital Video Broadcasting) perustuva televisiojärjestelmä, jolla on tarkoitus lähettää ja vastaanottaa televisio-ohjelmia digitaalisesti. DVB on teollisuuden, liike-elämän ja useiden valtioiden yhdessä suunnittelema järjestelmä, joka perustuu liikkuvan kuvan häviölliseen ja vaihtelevaa bittinopeutta hyödyntävään MPEG-2-pakkaukseen.

Päätös Suomen televisioverkon digitalisoimisesta tehtiin jo vuonna 1996 ja vuoden 1997 lopulla lähetettiin ensimmäiset koelähetykset Suomessa. Varsinaisen digi-tv-verkon rakentamisen aloitti YLEn entinen tytäryhtiö Digita kesäkuussa 1999. Digitaalitelevisio otettiin käyttöön Suomessa virallisesti 27. elokuuta 2001. Tällöin toimiluvan haltijat aloittivat varsinaiset digi-tv -lähetykset ja vuoden lopussa myyntiin saapuivat ensimmäiset digiboksit. Hallitus teki digiaikaan siirtymisestä koskevan päätöksen maaliskuussa 2004. Päätöksen tulos oli, että analogiset lähetykset Suomessa suljetaan 31. elokuuta 2007.

Meille kuluttajille lopputulos on siis se, että jos televisiota haluaa jatkossakin katsoa, erillisen digiboksin hankkiminen on pakollista. Digi-tv lähetykset hoidetaan maanpäällisen lähetysverkon (DVB-T eli Terrestrial), kaapeliverkon (DVB-C eli Cable) tai satelliitin (DVB-S eli Satellite) kautta. Ennen digiboksin ostoa pitää siis tietää, kuinka tv-lähetykset ottaa vastaan. Kaapeliverkkoon tarkoitettu digiboksi ei siis tule toimimaan maanpäällisten lähetysten vastaanotossa. Yleisin vastaanottotapa on DVB-T, jolloin lähetykset vastaanotetaan tavallisella katolla olevalla harava-antennilla.

Käytännössä digi-tv:hen siirtyminen on tehty kuluttajille helpoksi, yksinkertaisimmillaan ei tarvitse kuin ostaa nykyisen television kaveriksi oikeanlainen digiboksi, joita saa jo 50 eurolla ja kytkeä se telkkariin. Kanavien viritys tapahtuu automaattisesti ja tämän jälkeen vanha televisio toimii taas yhtä hyvin kuin ennenkin. Mikä digi-tv:ssä on sitten niin erilaista ja hienoa, kun siihen päätettiin kerran siirtyä? Miksi osa kuluttajista valittaa ettei mikään toimi? Tuskin digi-tv nyt ihan turha ja toimimatonkaan on, ei kai siihen muuten siirryttäisikään?

Suuria lupauksia

Yksi digi-TV:n interaktiivisista MHP-palveluista: Tampereen kaupungin digi-tv-palvelu.

Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että digitaalitelevisiota lähdettiin markkinoimaan väärin perustein. Kaikki muistavat varmaan paljon mainostetut interaktiiviset MHP-palvelut: laskujen maksu, infopalvelut, kauppapaikat jne. Missä ne kaikki nyt ovat, eihän niistä puhuta enää yhtään mitään? Tuntuu jotenkin oudolta, että yksikään insinööri edes oikeasti kuvitteli suunnittelevansa tällaisia palveluita television välityksellä käytettäväksi. Toimimaan ne ehkä saisi, mutta televisiokuvan pieni resoluutio ja palveluiden käyttö kaukosäätimellä tekisi käytöstä epämukavaa. Todennäköisesti sohvaperunan olisikin pitänyt ostaa digiboksinsa kaveriksi erillinen näppäimistö ja hiiri. Kukaan digi-tv insinööri ei varmaan tullut ajatelleeksi, että tietokone ja internet ovat jo olemassa ja niillähän nämä palvelut toimivat erinomaisesti.

Paljon kritiikkiä on aiheuttanut myös itse digiboksien toimivuus/toimimattomuus. Etenkin YLEn tekstitysten kanssa on vanhojen digiboksien kanssa ollut ongelmia. Joko ongelmia on ollut lähetyksessä tai valmistajan digiboksissa on ollut jotain vikaa. Yleensä vian alkuperäistä syytä ei edes tiedä, vaan laitteen valmistaja ja digi-tv-signaalin lähettäjä syyttelevät tyypillisesti toisiansa. YLEhän käyttää "irrallisia" tekstityksiä, jolloin haluamansa kielen voi itse valita, tai jättää kokonaan pois. Joillakin laitteilla on ongelmia tällaisten DVB-tekstityksien kanssa. Muilla kanavilla ei ole tätä ongelmaa, koska niissä tekstitykset ovat kiinteästi kuvassa kiinni, mutta tällöin katsoja ei voi itse valita haluamaansa tekstitystä.

Itse käytän edelleen Nokian vanhaa laitetta, joka ostettiin digitelevision alkutaipaleella. Tuolloin tekstitysten kanssa oli usein ongelmia etenkin YLE Teeman kanssa ja itse boksistakin piti ottaa virrat pois muutaman kerran kuukaudessa, kun laite jumittui. Onneksi nykyisin tätä ongelmaa tekstitysten kanssa ei juurikaan esiinny (tietokoneiden digi-tv -puolella ongelma on tosin hivenen yleisempi). Oma boksikaan ei enää jumiudu niin usein, vaikka yhtään päivitystäkään ei ole vuosiin asennettu. Oman laitteeni ongelmien perusteella on ehkä hätiköityä vetää johtopäätös, että kyllä siellä lähetyspuolellakin oli/on jotain vikaa. Tuntuu vaan niin oudolta, että niin monen lähetystoimintavuoden jälkeen tekstitys voi poikkeustilanteissa vieläkin puuttua osan aikaa lähetyksestä.

Parempi kuva?

Digitelevisiota mainostettiin myös sen paremmalla kuvanlaadulla. Totuus ei kuitenkaan vastaa mielestäni aivan sitä mitä luvattiin. Yleisesti ottaen digilähetyksissä on vähemmän häiriöitä kuin analogisella puolella. Syrjäseuduilla kohinainen ja huono kuva voi parantua jopa huomattavasti. Kuvanlaatu ei kuitenkaan oleellisesti parane, koska kuvan tarkkuus säilyy samana. Suomessa Digita lähettää maanpäällisessä verkossaan lähetykset edelleen perinteisellä kuvaresoluutiolla (720 x 576i). Vasta teräväpiirtotekniikkaan (HDTV) siirtyminen tarjoaisi tarkemman kuvan. Tähän tuskin vähään aikaan siirrytään, koska tarkempi lähetys vaatii myös enemmän kaistaa, joka maksaa. Tällöin myös tarjolla oleva kanavamäärä vähenisi, tai pakkaustapaa jouduttaisiin todennäköisesti muuttamaan (siirtyminen MPEG-2 -standardista MPEG-4:ään). Lopputuloksena kaikki kotien digiboksit jouduttaisiin ehkä uusimaan. Moni tuskin olisi valmis ostamaan uutta digiboksia vanhan tilalle parin vuoden päästä vain paremman kuvanlaadun takia.

Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä jopa huomanneet, että joidenkin kanavien kuva saattaa ajoittain näyttää hyvinkin huonolta. Tämä johtuu yksinkertaisesti liian pienestä bittinopeudesta. Yhdessä DVB-T kanavanipussa voidaan välittää halutusta laadusta riippuen 3-10 digitaalista kanavaa. Kanavanipun datavirta on 22 Mbit/s, josta jaetaan kaistaa kullekin kanavalle vaihtelevalla datamäärällä. Jaettava datamäärä riippuu lähetyksen sisällöstä. Digitaalinen lähetys syö kaistaa n. 2-6 Mbit/s. Enemmän nopeita liikkeitä ja informaatiota sisältävä urheilu-lähetys tarvitsee enemmän bittivirtaa kuin esim. uutiset. Jos kanavanipussa on paljon kanavia, ei jaettavaa datavirtaa välttämättä ole riittävästi kaikkiin tilanteisiin, jolloin kuva "puuroutuu". Tämän huomaa omasta mielestäni parhaiten esim. Urheilukanavan kohdalla, jossa kuvanlaatu on muihin kanaviin verrattuna erittäin huonolaatuista.

Lisää kanavia - parempaa ohjelmaa?

Digitelevision eduksi pitää kyllä ennen kaikkea listata uudet kanavat. Joskus kuulee väitteitä, että lisäkanavat ovat turhia, koska niistä ei tule mitään järkevää ohjelmaa. Omasta mielestäni argumentti ei voisi olla enempää väärässä. Jos mietin omaa television katseluani, on se siirtynyt yhä enemmän juuri näiden uusien maksuttomien kanavien puolelle. YLE Teemalta tulee mielestäni välillä iltaisin erinomaisia dokumentteja (muuten sieltä tuleekin sitten aikamoista kuraa). SubTV:ltä taas tulee paljon hyviä ulkomaisia sarjoja (24, Salaiset kansiot) ja juuri aloittaneelta JIM-kanavalta muuten vain erilaista, nuorille suunnattua mielenkiintoista ohjelmaa (Ben & Teller, historiadokumentteja). Jos joku siis väittää, että maksuttomat lisäkanavat ovat turhia, ei hän joko ole katsonut niitä kunnolla, tai hänen ohjelmamakunsa on sitten aivan omastani poikkeava. Totta tietenkin on, että suurin osa ohjelmista on "turhaa", mutta ei niitä kaikkia tarvitsekaan katsoa. Hyvä että on jotain mistä valita.

Digi-tv:n myötä markkinoille on tullut myös paljon maksu-tv-operaattoreita (esim. PlusTV ja Canal Digital), joita tähän saakka on katsottu lähinnä kaapeli- ja satelliittiantennikodeissa. Ruotsissa maksu-tv:n katsojia on jo toista miljoonaa, mutta Suomessa maksu-tv on vielä lapsenkengissään. Suosittu PlusTV saavutti kuitenkin maaliskuussa 2007 jo 100 000 asiakkaan rajan, vaikka sen lähetykset aloitettiin vasta marraskuussa 2006. Nykyisin se lähettää maanpäällisessä verkossa kolmea kanavaa: MTV3 MAX (esim. formulat näkyvät täällä), SubTV Juniori ja huhtikuussa kanavatarjontaan lisättiin SubTV Leffa (nyk. MTV3 Leffa) ja syyskuussa tarjontaan tulee MTV3 Fakta. PlusTV:n lopullinen palvelu on siis valmis syyskuun alussa 2007, jolloin analogisten lähetysten taajuudet vapautuvat käytettäviksi. PlusTV:n katselu maksaa noin 10 euroa/kk ja siihen vaaditaan PlusTV:n katselukortti. Maksullisten kanavien katselua varten digiboksista pitää siis löytyä Conax-korttipaikka, jotta maksullisten kanavien salaus voidaan purkaa. Onneksi liikenne- ja viestintäministeriö päätti äskettäin, että maksutelevisioon sisällytetään vaatimus yhden kortin käytöstä. Kuluttaja ei siis enää joudu hankkimaan useita kortteja katsoakseen eri maksukanavia. Määräys tulee voimaan 1.9.2007.

Ominaisuuksista joutuu maksamaan

Verkkokauppa.comin Kansalaisboksi 2.0 riittää hyvin digi-TV:n katseluun. Hintaa kertyy n. 50 euroa.

Digitaalitelevisio tarjoaa myös erinomaisen EPG-ohjelmaoppaan (Electronic Program Guide), joka näyttää kanavien ohjelmatietoja. Ohjelmaoppaasta selviää yhdellä vilkaisulla mm. se, mitä ohjelmia kaikilta kanavalta tulee tiettyyn kellonaikaan ja milloin ne loppuvat. Ohjelmaoppaan avulla on myös yleensä mahdollista selailla kanavien ohjelmatietoja noin viikon päähän etukäteen. Ohjelmaoppaasta löytyy myös ohjelmasisällön tarkempi kuvaus tekstimuodossa. Harmittavasti ohjelmaoppaan toteutus riippuu kuitenkin digiboksista ja vaihtelee erinomaisesta suorastaan surkuhupaisaan. Hyvin toimiva ohjelmaopas on kuitenkin hieno palvelu ja korvaa mielestäni hyvin erilliset lehdet. Tallentavan digiboksin hankkinut voi selkeän ja toimivan ohjelmaoppaan ansiosta nauhoittaa haluamansa ohjelman jopa yhdellä kaukosäätimen napin painalluksella.

Testivoittaja ProCaster PVR-6300T. Varustettu kahdella digivirittimellä ja 300 Gt kiintolevyllä. Hinta Verkkokauppa.comissa 649,90 euroa.

Itse digiboksin ostossa kannattaa olla tarkkana. Halvan ja yleensä toimivan digiboksin (esim. Verkkokaupan Kansalaisboksi) saa jo noin 50 eurolla, mutta paremmin varustelluista joutuu maksamaan jopa 500 euroa, joskus jopa enemmän. Halvalla boksilla tulee kyllä toimeen, jos televisiota katsoo harvakseltaan. Tällöin menettää kuitenkin suuren osan digi-tv:n tarjoamasta potentiaalista. Kalliimmissa malleissa on sisällä kiintolevy, jolle on mahdollista tallentaa ohjelmaa jopa yli sadaksi tunniksi täysin alkuperäistä lähetystä vastaavalla laadulla. Kalliimmissa laitteissa on myös kaksi digiviritintä, jotka mahdollistavat yhden kanavan katsomisen ja toisen nauhoittamisen samaan aikaan. Ohjelmaopas on tämän hintaluokan laitteissa yleensä hyvä, ja laadukkaan kiintolevyllisen digiboksin ansiosta ohjelman alkupäätä voi jo katsoa tallennuksen aikana (tämähän ei VHS-nauhureilla ollut mahdollista). Katseltavan ohjelman voi siis helposti laittaa tallennukseen pienen ruokatauon ajaksi ja jatkaa katselua syönnin jälkeen. Tällöin kaikki mainoskatkot voi ohittaa ja silti lopettaa ohjelman katsomisen samaan aikaan kuin naapurissa halpaboksin ostanut henkilö. Mielenkiintoiset ohjelmat on myös yleensä mahdollista siirtää kiintolevyltä suoraan tietokoneelle editoitavaksi ja arkistoitavaksi.

Miksi digiaikaan siirrytään?

Analogiset lähetykset sammuvat 31.8.2007, jolloin TV-ohjelmia ei näe, jos ei hanki digi-sovitinta.

Mitkä olivat ne todelliset syyt, joiden takia hallitus teki päätöksen siirtyä digiaikaan? Tuskin päättäjiä oikeasti kiinnosti tarjota tavalliselle kansalle parempaa kuvaa tai enemmän kanavia, jotain konkreettista päätöksen takana pitää olla. Analogisten lähetysten lopettamiselle ja digiaikaan siirtymiselle on todellisuudessa selkeä syy, jota tuskin on vaikea arvata. Kaiken takana on tietenkin raha.

Analoginen TV-lähetystekniikka on yksinkertaisesti kallista ja lähetykset tuhlaavat radiotaajuuksia. Analoginen lähetys vie digitaaliseen verrattuna yli nelinkertaisen määrän radiotaajuuksia. Digitalisoinnin myötä taajuuksille saadaan siis muuta käyttöä (esim. HDTV-lähetykset tai mobiili-TV) ja uusien toimilupien myötä saadaan myös valtion kassaan rahaa. Digitaalisen tv-kanavan lähetyskustannukset ovat vain neljäsosa vastaavan analogisen tv-lähetyksen kustannuksista. Nämä rahat ovat osaltaan pois varsinaisten ohjelmien tekemisestä. Sitä paitsi osa vanhoista analogisista lähettimistä joudutaan uusimaan viimeistään vuonna 2008, jos lähetyksiä jatkettaisiin. Analogisten lähetysten lopettaminen ja digiaikaan siirtyminen on siis hyvin perusteltua. Digitaalisen TV:n olisi voinut tuoda joka kotiin myös satelliitin kautta, mutta tähän ei haluttu Suomessa lähteä, koska haluttiin pitää televisiotoiminta paremmin "omissa käsissä" (maanpäällistä verkkoa kun valtio voi vielä hallita, mutta satelliitteja Suomi ei omista).

Lainaten kansanedustaja Jyrki Kasvin blogikirjoitusta:

"Televisiolähetysten digitalisoinnin välittömiä hyötyjiä ovat televisioyhtiöt, teollisuus ja kauppa, ja maksumiehiä katsojat eli digiboksien ja antenniremonttien maksajat. Vastineeksi he saavat parempaa kuvan laatua ja enemmän ohjelmaa, jonka hinnasta niin suuri osa ei mene lähetyskustannuksiin. Myös paine TV-maksun korotuksiin vähenee, kun lähetyskustannukset laskevat."

Koska kahden rinnakkaisen jakeluverkon ylläpito ja samojen ohjelmien lähettäminen sekä analogisesti että digitaalisesti tulee kalliiksi (kymmeniä miljoonia euroja vuodessa), halutaan digiaikaan siirtyä mahdollisimman nopeasti. Vuositasolla säästö on merkittävä, joten sopii ihmetellä, miksi tästä ei ole kerrottu juuri mitään tavalliselle kansalle. Todennäköisesti suomalaiset olisivat ymmärtäneet taajuuksien tehokkaamman käytön tarpeellisuuden, jos se olisi sanottu heille suoraan. Ehkäpä digipakkoon suhtautuminen olisi tällöin ollut vähemmän vihamielisempää kuin nyt. Tuntuu kuitenkin jotenkin tyhmältä, että samalla kun YLE ja muut televisioyhtiöt säästävät rahaa digilähetyksillä, tavalliset veronmaksajat joutuvat itse maksamaan tämän digiaikaan siirtymisen. Jos ihmiset siis pakotetaan televisiota katsoakseen hankkimaan digiboksin, pitäisi valtion maksaa osa tästä hankinnasta.

Ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan tyhmä, joka maksaa

Siirtymäajan aikana jälleenmyyjillä ei ole edes paineita lähteä alentamaan digiboksien hintoja, koska kauppa käy kuitenkin, jokaisen on periaatteessa pakko sellainen ostaa. Vaihtoehtona olisi, että valtio tukisi perus-digiboksin hankintaa noin 50 eurolla. Näin digiaikaan siirtyminen ei käytännössä maksaisi kansalaisille euroakaan. Tällainen ajatus ei ole edes kovin outo, sillä Yhdysvalloissa kaikki analogisen television omistavat kotitaloudet tulevat saamaan 40 dollarin alennuskupongin digiboksin hankkimista varten vuoden 2008 alusta lähtien. Miksi näin ei tehdä Suomessa?

Digiboksien ostajan kannattaakin miettiä hyvin tarkkaan, kuinka paljon laitteestaan oikein viitsii maksaa. Hyvin varustellun digiboksin hankinta ei mielestäni vielä ole järkevää näillä "kartelli"- hinnoilla. Kaksi viritintä, kiintolevy ja ohjelmisto ei todellakaan voi maksaa yli 500 euroa. Jos välttämättä haluaa hyvin varustellun laitteen, kannattaa se ostaa ulkomailta, jolloin hinta voi olla jopa vain puolet kotimaan hinnasta. Tarkkana pitää kuitenkin olla, koska läheskään kaikki ulkomailta ostetut digiboksit eivät toimi Suomen lähetysverkossa. Näppärä ja osaava henkilö taas ostaa tietokoneeseen virittimet, ohjelmiston ja kaapelit telkkaria varten, ja maksaa kallista digiboksia vastaavasta yhdistelmästä vain noin 100 euroa. Muiden rahoistaan tarkkojen henkilöiden kannattaa vielä tyytyä perus-digiboksiin ja odottaa kalliimpien laitteiden hintojen laskua.

Digi-TV:n tulevaisuus?

Näyttää jotenkin siltä, että aidan takana ruoho on oikeasti vihreämpää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa analogiset lähetykset loppuvat vuoden 2009 alussa ja siellä siirrytään saman tien HDTV-tasoisiin lähetyksiin maanpäällisessä verkossa. Norjassa ja Virossa digitaalisten lähetysten pakkausmenetelmä tulee olemaan MPEG-4, joka takaa paremman lähetysten pakkauksen itse kuvanlaadun kärsimättä, ja mahdollistaa siis suuremman kanavamäärän tai paremman kuvan.

Analogisten kanavien poistuessa vapautuu paljon kaistaa digi-tv:lle ja myös Suomessa olisi mahdollista aloittaa HDTV-lähetykset. Näin ei kuitenkaan ole tapahtumassa. Ylen Pressiklubin vieraana ollut Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner sanoi, ettei teräväpiirtolähetyksiin mennä ehkä kuin vasta vuonna 2015 - nykyisiä digibokseja tullaan käyttämään vielä ainakin 10 vuotta. Lisäksi Jungner arveli, että Yle saattaa hypätä suoraan nykyisen HDTV:n yli ja siirtyä seuraavaan versioon. Mikä tämä "seuraava versio" sitten on, siitä ei ole varmuutta (kaikenlaista on suunnitteilla, esim. UHDV eli Ultra High Definition Video). Strategian puutteesta kertoo kuitenkin jotain se, että vähän myöhemmin Hufvudstadsbladetissa haastateltu Jungner sanoi olevan hyvin mahdollista, että kymmenen vuoden kuluttua Yleisradion ohjelmat levitetään internetin kautta eikä nykyisiä tv-kanavia enää ole.

Todennäköisesti HDTV:tä ei siis tule ihan heti, minkä kyllä toisaalta ymmärtää, suuremman kaistan lähettäminen kun maksaa enemmän. Todennäköisesti nykyisillä digibokseilla ei välttämättä edes saisi lähetystä vastaanotettua - ei ainakaan silloin, jos pakkaustapa vaihdetaan paremmaksi. Itse toivoisinkin, että analogisten lähetysten loputtua vapautuva kaista käytettäisiin nykyisen kuvanlaadun parantamiseen bittinopeutta kasvattamalla. Vaikka kuva ei HDTV-lähetystä vastaisikaan, itselleni se kelpaisi mainiosti ja olisi hyvä kompromissi. Internetin kautta tilattavat/levitettävät ohjelmat ovat varmasti tulevaisuutta, mutta niin kauan kun lähetystä ei saa helposti televisioon ilman kaapelisotkuja ja laitteiden virittämistä, ratkaisu ei tule yleistymään.

RF-tuotteen DIGAM-6 keskusdigiboksi, joka pystyy välittämään 6 kanavaa. Keskusdigiboksit maksavat n. 500-2000 e.

Vielä pitää kuitenkin ihmetellä Yleisradion soutamista ja huopaamista keskusdigiboksien kanssa. Aluksi säädetty keskussovitinkielto olisi tuottanut miljoonien lisäkustannuksia sairaaloille, kouluille ja muille laitoksille, tehden siirtymisestä entistäkin hankalampaa. Myöhemmin sairaaloille kuitenkin onneksi annettiin enemmän siirtymäaikaa, ja nyt Yleisradion kanta on muuttunut totaalisesti: keskusdigiboksit sallitaan antenniverkon taloyhtiöiden lisäksi myös kaapeli-tv-taloyhtiöissä.

Miksei siis alun perinkin kopioitu Ruotsin mallia, jossa keskussovittimet ovat sallittuja? Keskusdigiboksien ideahan on ottaa vastaan digitaalinen signaali ja jakaa se analogisena eteenpäin antenni- tai kaapeliverkon kotitalouksiin. Tällöin kodeissa voidaan jatkaa analogisten tv-vastaanottimien kanssa. Oikeisiin digibokseihin verrattuna keskussovitin on kuitenkin vanhanaikainen ja rajoittunut. Keskussovittimen avulla ei voi valita tekstityksen kieltä, käyttää ohjelmaopasta tai nauhoittaa lähetyksiä helposti kiintolevylle. Kaikkia kanaviakaan ei saa sillä näkymään ja maksu-tv:n käyttö on mahdotonta. Todennäköisesti sairaaloita lukuun ottamatta harva siis päätyy hankkimaan keskussovitinta. Oma digiboksi on yleensä parempi vaihtoehto.

Pitää myös toivoa sormet ristissä, että digi-tv asioista päättävillä tahoilla on sen verran järkeä, etteivät ne lähde muiden viihdeteollisuuden yhtiöiden mukaan, jotka yrittävät ajaa digi-tv-standardiin nykyistä selvästi tiukempia tekijänoikeusrajoituksia. Kansainvälinen mediateollisuus ajaa Suomessakin käytettävään DVB-standardin seuraavaan versioon mahdollisuutta estää esimerkiksi ohjelmien tallentamisen digiboksin kiintolevylle tai estää kiintolevylle tallennetun ohjelman siirtämisen DVD-levylle. Vaikka tallentaminen sallittaisiinkin, mediateollisuus haluaa mahdollisuuden estää kyseisen tallenteen käytön muualla kuin siinä asunnossa, jossa tallenne on tehty. Suomesta DVB-ryhmään kuuluvat muun muassa Yleisradio, MTV3 ja tv-kanava Nelosta pyörittävä Swelcom, sekä Nokia. Uudet rajoitukset toteutetaan DVB:hen CPCM-nimisen kopioinninrajoitustekniikan avulla.

Yhteenveto

Digiaikaan siirtymistä on helppo kritisoida jälkikäteen. Suomi lähti ensimmäisten joukossa digitalisoimaan tv:tä, minkä jälkeen putosimme teräväpiirtotekniikoiden ja nettipohjaisten ratkaisujen kelkasta. Valittamisen sijaan nyt pitäisikin keskittyä olennaiseen. Vielä digiboksittomille ihmisille pitäisi selvästi osoittaa, mistä saa tietoa ja apua laitetta hankittaessa. Kaikkien saatavilla olevat puolueettomat laitearvostelut olisivat erittäin hyödyllisiä. Ensimmäistä ja halvinta kaupasta löytyvää laitetta kun ei todellakaan kannata ostaa. Kannattaa ehdottomasti tutustua muiden kokemuksiin ja mieluiten testata laitetta rauhassa itse kotisohvalta käsin (eli sopia myyjän kanssa jonkinlaisesta avokaupasta). Pitää myös ihmetellä, miksi vanhuksille suunnattu digisovittimien asennuspalvelu lopetettiin. Erittäin suosittu ja hyödyllinen palvelu alkoi helmikuun alussa 2007 ja loppui jo maaliskuussa.

Yksi esimerkki digi-tv:n EPG-ohjelmaoppaasta. Selvempiäkin ohjelmaoppaita on nähty.

Digitelevision vahvuudet ovat enimmäkseen muualla kuin peruskäytössä. Pelkästään perusominaisuuksia hyödyntävä huomaa helpommin lähinnä sen puutteet kuin vahvuudet. Hivenen paremman kuvanlaadun ja laajemman ohjelmatarjonnan lisäksi toimiva elektroninen ohjelmaopas ja samanaikainen kanavan nauhoitus sekä katselu ovat kaikki hyviä ominaisuuksia. Omasta mielestäni kahdella virittimellä ja kiintolevyllä varustettu digiboksi on mainio laite ja jo pelkästään näiden ominaisuuksien perusteella itse kannatan digiaikaan siirtymistä.

Hienoa kuitenkin olisi, jos valtiolla olisi myös tahtoa tukea digiboksin hankintaa ja markkinoille saataisiin parempia ja halvempia laitteita. Nykyiset kovalevylliset digiboksit ovat naurettavan kalliita suhteessa niiden tekniikkaan. Dramaattisia hinnan alennuksiakaan näihin tuskin tulee, koska kysyntä on kovaa. Maltillinen henkilö voikin säästää paljon rahaa ostamalla väliaikaisesti käyttöön halvan digiboksin ja analogisten lähetysten loppuessa hankkia kiintolevyllisen tallentimen halvalla. Vielä kun edes osa 31. elokuuta vapautuvasta kaistasta käytettäisiin nykyisten lähetysten parantamiseen. Toivottavasti päättäjät eivät sorru tulevaisuuden kopiosuojauksiin ja DRM-soppaan digilähetysten kanssa. Se olisi kyllä totaalinen virhe kuten musiikkiteollisuudessakin on jo havaittu.

Aina voidaan tietysti myös miettiä, onko passiivinen television seuraaminen yleensäkään järkevää? Eikös sen pari tuntia illassa voisi käyttää johonkin liikuntaan tai muuhun harrastukseen? Vaikka televisio-ohjelmista voi kotisohvalla jotain oppiakin, tuskin se silti kirjaviisautta tai käytännön kokemusta voittaa. Asioista voi olla montaa mieltä, mutta jos television katsominen on hauskaa, niin se riittää. Tähän tarkoitukseen tarvitaan mielellään siis kunnollinen, kahdella virittimellä varustettu digiboksi. Tilastokeskuksen tiedotteen mukaan helmikuussa 2007 Suomen antennitalouksista 60 % on vasta hankkinut digisovittimen, kaapelitalouksissa luku on huomattavasti alhaisempi. Mars kauppaa siis, jos digiboksi puuttuu.

Aiheeseen liittyviä linkkejä

Lähteet

Artikkelin kirjoittanut: Jarmo Vestola
Artikkeli kirjoitettu: 08.04.2007