Lähdossä lomalle

Kello on viisi. Johanna ja Juha heräsivät. Johanna nousi ja lähti tekemään aamupalaa. Juha katseli ikkunasta, kuinka lämmin aurinko paistoi ja kuinka ihmiset olivat nauttineet olostaan ihanassa ulkomaailmassa. Johanna huusi: "Juha, syömään!" Juha meni keittiöön, jossa he yhdessä söivät herkullisen lämpiä uunileipiä. Aika meni ja ruokailun jälkeen oli aika toimia. He pistivät mukavat vaatteet päälle ja lähtivät omalla punaisella autollaan kaikkine tavaroineen satamaan.

Ulkona oli yllättävän lämmintä: vaikka ilmastointi oli kylmimmillään ja autossa olivat ikkunat auki he olivat tunteneet, kuinka hiki yritti valua kainaloista muualle. Aika kului eli enää vartti, ennen kuin laiva olisi lähtenyt. Onneksi matka ei enää ollut pitkä. "Yhdet liikennevalot ja sitten olemme perillä", Juha sanoi käheään ääneen Johannalle.

Satamassa Juha parkkeerasi autonsa ja otti tavarat mukaan. Johanna lukitsi kuuman, punaisen auton ja lähti perässä. Laiva tuli ja halukkaita laivaan on tuhansia. Hiki valuu entistäkin paremmin. "Ihan kuin me olisimme saunassa", sanoo Johanna. Totta, ulkona oli +26°. Jono väheni ja väheni, kunnes pariskunta pääsi sisään. Laiva oli upea ja juuri sellainen oli päiväkin.

He löysivät hyttinsä, jossa oli mukavan viileää. Niin viileää, että kaikki nämä jonotukset ja kuumuudessa oleminen pääsivät unohtumaan. "Koskaan ei ole ollut näin viileää...", sanoi Juha Johannalle. Laiva oli jo ohittanut saaren ja se jatkoi matkaa entisestään. Juha sytytti tupakan hytissä. Minuutin kuluttua oveen koputtaa ylempi henkilö, joka sanoo: "Täällä ei saa tupakoida!" Juha sammutti tupakan, Johanna nauroi.

Hän totesi, että mies tulee vielä. Ja niinpä ylempi virkamies koputti taas ja sanoi: "En pidä tupakasta". Juha totesi siihen: "En pidä viiksistäsi, ne eivät sovi sinulle!" Johanna nauroi iloisesti ja sanoi virkamiehelle: "Aja ne pois ja vähän äkkiä!" Molemmat olivat niin väsyneet, että päättivät kuunnella 90-luvun ennakkoluulottoman monipuolista musiikkia leväten samalla sängyllä. Kaikki oli hyvin ja hytissä oli viileää.

Laiva eteni, eteni ja eteni. Melkein oltiin jo perillä. Laiva jarrutti ja pysähtyi. Johanna heräsi huomaten, että Juha oli poissa. 90-luvun musiikki soi ja pöydällä oli lappu: "Tulen takaisin" Joku koputti, Johanna avasi oven. Hän oli Juha. Juha ojensi Johannalle Live-nimisen hajuveden. Se tuoksui hyvälle. Johanna kiitti. Tämän jälkeen he menivät ruokailemaan ja juuri sillä hetkellä laiva oli lähtenyt kohti kotisatamaa.

Pariskunta söi ihanan lämmintä ja herkullista ruokaa pitkään (kun kerran halvalla sai)... Tunnissa sai mukavasti mahansa täyteen. Laiva oli jo loppusuoralla, mutta he päättivät ottaa vielä jälkiruuan. Kokki sanoi: "Otatteko mukaan rusinoita?" Johanna tokasi siihen: "Joo...onhan rusinat ihan kivoja". Jälkiruoka oli syöty, laiva pysähtyi. Pariskunta pääsi mukavasti perille "Oli hauskaa!" - sanoi Johanna.

Ulkona oli kuuma ja auto oli, kuin sauna. Oli pakko mennä auton sisään, vaikka kuuma se olikin. Juha pisti 90-luvun musiikkia soimaan ja kaasutti kohti kotia...

(Opettajan kommentti: Hyväntuulinen ja leppoisa matkakertomus!)