Asepalvelus ja siviilipalvelus

Puolustusvoimilta edellytetään aluevalvontaa ja kykyä koskemattomuuden ja itsenäisyyden puolustamiseen. Puolustusvoimien tehtävään kuuluu myös tarvittaessa pitää järjestystä yllä ja osallistua pelastustoimintaan. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus takaa siis sen, ettei elämäämme pääse kukaan uhkaamaan. Palkka-armeijaan Suomella ei ole varaa.

Asevelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää 18 vuotta ja päättyy vuoteen, jolloin hän on 60 vuotta. Myös naisilla on mahdollisuus hakea palvelukseen. Naisten asepalvelus toteutetaan kaikissa puolustushaaroissa ja aselajeissa. Sotilastehtäviä ei siis jaeta sukupuolen mukaan. Varuskunnissa naisilla on omat tuvat, mutta leireillä ja sotaharjoituksessa erillismajoitusta ei sen sijaan järjestetä. Varusmiespalvelus kestää 180, 270 tai 362 päivää koulutuksesta riippuen. Palveluksen jälkeen miehistö siirtyy reserviin, josta sodan sattuessa joukot muodostetaan. Opittuja taitoja kehitetään kuitenkin kertausharjoituksilla.

Lykkäystä voidaan anoa pätevän syyn perusteella: kuten opiskelu tai työ. Lykkäystä ei kuitenkaan enää myönnetä 28 vuotta täyttäneelle henkilölle, koska varusmiespalveluksen suorittaminen vanhempana on koettu rasittavana taloudellisten- ja perhehuolien vuoksi. Aseettomaan palvelukseen voi hakea, jos vakavat uskonnolliset tai eettiset omantunnonsyyt estävät aseellisen palveluksen suorittamisen. Aseeton varusmiespalvelus kestää 330 päivää.

Uskonnollisen vakaumuksen perusteella voi myös hakea siviilipalvelukseen, joka kestää 395 päivää ja suoritetaan siviilipalvelulaitoksissa (noin 1400 eri puolella Suomea). Siviilipalvelusmiesten määrä on kasvanut koko 90-luvun ajan jyrkästi. 1990 siviilipalvelukseen astui 685 miestä, nyt siviilipalveluksen valitsee vuosittain 2500 nuorta.

Periaatteessa palveluspaikan osoittaminen on viranomaisten tehtävä, mutta käytännössä sivarit järjestävät paikkansa itse. Palveluspaikkoina voi toimia mikä tahansa julkisoikeudellinen taho, jonka tarkoituksena ei ole liikevoiton tuottaminen. Tavallisimpia palveluspaikkoja ovat terveydenhuoltoalan laitokset, virastot ja koulut. Palveluspaikka on lain mukaan velvollinen huolehtimaan sivarin majoituksesta, ruokailusta ja päivärahasta, mutta monet palveluspaikat pyrkivät laiminlyömään velvoitteitaan.

Ryhmässä pohdittuja kysymyksiä

• Pitäisikö siviilipalvelusaikaa pidentää, lyhentää vai pitää ennallaan? Entä varusmiesaikaa?
• Siviilipalvelus on voittoa valtiolle. Mitä hyötyä varusmiespalveluksesta on?
• Vastaako asepalvelus enää oikealla tavalla nykypäivän uhkiin?
• Pitäisikö asevelvollisuuden koskea myös kaikkia naisia?