YYA-sopimus ja sen merkitys

YYA-sopimus eli Ystävyys-, yhteistyö- ja avunanto-sopimus oli Suomen tasavallan ja Neuvostoliiton välinen sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta. Sopimus allekirjoitettiin Moskovassa 6.4. vuonna 1948, ja se toimi Suomen itään suuntautuvan ulkopolitiikan perusasiakirjana ja ohjenuorana aina 1990-luvulle asti.

Toisen maailmansodan jälkeen, kylmän sodan alkaessa, Yhdysvallat tarjosi sodan runteleman Euroopan valtioille taloudellista tukea, niin sanottua Marshall-apua. Neuvostoliitto ei sallinut yhdenkään vaikutuspiiriinsä kuuluvan valtion ottavan Yhdysvalloilta apua vastaan, ja Suomikin joutui paineen alla kieltäytymään tarjotusta tuesta. Taatakseen lähivaltioidensa myötämielisyyden ja vahvistaakseen omaa itäistä blokkiaan, Neuvostoliitto solmi Itä-Euroopan maiden, esimerkiksi Unkarin ja Romanian kanssa, avunantosopimukset. Vuonna 1948 myös Suomi kutsuttiin neuvotteluihin, joiden tavoitteena oli vastaavan yhteistyösopimuksen solmiminen myös Neuvostoliiton ja Suomen välille.

Presidentti Paasikivi oli vastahakoinen sopimuksen solmimiselle ja viivytteli Stalinin neuvottelukutsuun vastaamisessa. Neuvostoliitto oli aikaisemmin esittänyt puolustusliiton perustamista Suomen ja Neuvostoliiton välille jo muutamaan otteeseen, mutta suomalaiset olivat torjuneet ehdotukset. Kylmän sodan ilmapiirin kiristyessä Suomi oli entistä haluttomampi sitoutumaan sopimukseen, joka rajoittaisi sen puolustautumismahdollisuuksia, mutta saattaisi kuitenkin vetää sen mukaan sotaan. Keväällä 1948 Paasikivi joutui lopulta antamaan periksi ja lähettämään Moskovaan neuvotteluvaltuuskunnan. Vastoin yleisiä odotuksia neuvottelut sujuvat kuitenkin hyvin, ja lähes kaikki suomalaisten vaatimat muutokset sopimukseen saatiin sellaisenaan läpi.

Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen mukaan Suomi sitoutui puolustamaan aluettaan mikäli Saksa tai jokin sen liittolaisvaltioista yrittää hyökätä Neuvostoliittoon Suomen kautta. Sotilaallista uhkaa vastaan puolustaudutaan tilanteen vaatiessa myös neuvostoliittolaisten joukkojen voimin, mutta kyseisestä uhasta ja menettelytavoista tulee neuvotella Suomen ja Neuvostoliiton kesken ennen varsinaisia toimenpiteitä. Suomen tärkein tehtävä on suojella sen omien meri- ja maa-alueiden sekä ilmatilan koskemattomuutta, ja Suomi puolustautuu itsenäisenä valtiona. Eduskunta hyväksyi sopimuksen huhtikuussa 1948, ja se solmittiin aluksi kymmeneksi vuodeksi. Sopimusta jatkettiin myöhemmin, ja Neuvostoliiton hajottua vuonna 1992 samanhenkinen, joskaan ei niin sitova, yhteistyösopimus solmittiin Venäjän federaation kanssa.

Presidentti Paasikivi sekä hänen seuraajansa Kekkonen painottivat ulkopolitiikassaan hyvien idänsuhteiden luomista ja ylläpitoa YYA-sopimuksen hengessä. Tätä ulkopolitiikkaa onkin kutsuttu Paasikiven-Kekkosen linjaksi. 1950-luvulla kylmän sodan suurvaltojen välit lientyivät, mikä heijastui myös Neuvostoliiton asenteeseen Suomea kohtaan. Vuonna 1955 Neuvostoliitto lupasi palauttaa kiistellyn Porkkalan vuokra-alueen takaisin Suomelle, mikäli YYA-sopimusta jatkettaisiin vielä 20 vuodella eteenpäin. Porkkala palautettiinkin Suomelle jo seuraavan vuoden alussa.

Vuonna 1956 presidentiksi valittu Kekkonen vaali idänsuhteita, mutta pyrki lähentymään myös läntistä maailmaa. Vuonna 1961 hän tekikin valtiovierailut ensin Isoon-Britanniaan ja myöhemmin samana vuonna Yhdysvaltoihin. Suurvaltojen väliset poliittiset jännitteet saivat kuitenkin Neuvostoliiton äkkiarvaamatta lähettämään Suomelle syksyllä 1961 nootin, jossa se vaati Suomea mukaan YYA-sopimuksen edellyttämiin sotilaallisiin neuvotteluihin. Nootista säikähtäneenä Kekkonen hajotti eduskunnan välittömästi. Kun tämä ei auttanut, hän matkusti tapaamaan Neuvostoliiton johtajaa Hrutsovia. Kahdenkeskisten neuvottelujen jälkeen Hrutsov ilmoitti nootin raukeavan ja Neuvostoliiton luottavan Kekkosen johtamaan Suomeen. Uhkaava noottikriisi oli lauennut, ja kotiin palaavaa Kekkosta juhlittiin sankarina. Noottikriisin perimmäisistä syistä käydään edelleen keskustelua. Se sai kuitenkin Kekkosen pahimman kilpailijan Hongan luopumaan presidenttiehdokkuudesta seuraavissa vaaleissa, ja neuvostoliittolais-myönteinen hallinto oli taattu Kekkosen voittaessa vaalit selvin numeroin.

Kylmän sodan aikana länsiliittoutuneet näkivät usein Suomen osana Neuvostoliiton puolustusjärjestelmää YYA-sopimuksen nojalla. Mieluiten puolueettomana pysytellyt Suomi ei pitänyt tätä mitenkään hyvänä asiana, etenkin kun YYA-sopimuksen pykälät Neuvostoliiton asevoimien tuesta Suomelle konflikti-tilanteissa olivat melko tulkinnanvaraisia. Neuvostoliitto olisi mielellään korostanut YYA-sopimuksen liitto-muotoisuutta ja Suomen kytkeytymistä Venäjään. Suomi on kuitenkin aina pyrkinyt puolueettomuuteen, ja painottanut YYA-sopimuksen löyhempää luonnetta.

Lähdeluettelo

1. Heikkonen, Ojakoski, Väisänen: Muutosten maailma 4; Suomen historian käännekohtia
2. Nykysuomen tietosanakirja 4
3. http://heninen.net/sopimus/1948_f.htm
4. http://www.mannerheim.fi/11_pres/s_yya.htm
5. Tapio Pajunen: http://www.yle.fi/radiopeili/mmjuttu.php?id=450
6. http://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus
7. Paavo Rytsä: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=35&a=182
8. http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/historia/suomen/pitaa.html
9. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=35&a=171
10. Paavo Rytsä: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=133&a=1694