Wittgensteinin filosofia

Ludwig Wittgenstein oli eräs viime vuosisadan merkittävimmistä filosofeista. Hän kirjoitti vaikuttavan teoksen: Tractatus Logio-Philosophicus (1921). Tämä teos liittyy ns. analyyttisen filosofian syntyyn. Sen perusajatus on, että filosofisia ongelmia voidaan käsitellä analysoimalla niiden kielellisiä ilmaisuja. Viime vuosisadan vaihteessa eräät tutkijat loivat pohjan nykyään vallitsevalle käsitykselle, jonka mukaisesti logiikka on teoria keinotekoisista kielistä. Nuori Wittgenstein rakensi tämän ajatuksen pohjalta omaperäisen ja käänteentekevän näkemyksen filosofiasta.

Teoksessaan Wittgenstein kirjoittaa, että "Kaikki filosofia on kielen kritiikkiä. Filosofian peruskysymys on, mitä saatamme kielellisesti ymmärtää - eikä siis enää mahdollisuutta koskeva kysymys, kuten uudella ajalla oli ajateltu."

Toinen Wittgensteinin johtoajatus on: Filosofian päämääränä on ajatusten looginen selventäminen. Filosofia ei ole mikään oppi vaan tietynlaista toimintaa. Vaikka Wittgenstein itse myöhemmin luopui monista Tractatus Logio-Philosophicusen näkemyksistä, hän piti kiinni ajatuksesta, että filosofia muistuttaa lähinnä terapiaa, jonkun auttamista ongelmatilanteessa.

Wittgenstein sanoo myös, että filosofia ei ole mikään luonnontieteistä, vaan filosofian tehtävä on lähinnä kirkastaa luonnontieteiden muodostamaa kuvaa maailmasta. Viime vuosisadan alkupuolella myös monet muut filosofit ajattelivat, että nimenomaan luonnontieteisiin keskittymällä voitaisiin ratkoa tieteellisiä, mutta myös perinteisiä filosofisia ongelmia.

Wittgensteinin näkemykset olivat vaikutusvaltaisia. Erityisesti 1900-luvun alkupuolella analyyttisen filosofian piirissä eli voimakkaana vaatimus, että muidenkin tieteiden olisi otettava oppia luonnontieteistä ja että kaiken tieteellisen tutkimuksen olisi perustuttava luonnontieteellisiin menetelmiin.

Lähde: Ajatus, johdatus filosofiaan, WSOY, Porvoo 1999