Immuniteetti

Immuniteetillä tarkoitetaan ihmisen kykyä vastustaa vieraita mikrobeja. Jos ihmisen elimistöön pääsee vieras mikrobi, se toimii antigeeninä, eli aiheuttaa immuniteettireaktion.

Lymfosyytit ovat keskeisessä asemassa mikrobien torjunnassa. Lymfosyyttejä eli imusoluja syntyy luuytimessä kuten muitakin valkosoluja ja elimistössä ne oleskelevat pääasiassa imusolmukkeissa, joista niiden on helppo torjua verenkiertoon päässeitä mikrobeja. Ennen kun lymfosyytti voi tehdä mikrobille mitään, sen täytyy tunnistaa mikrobi.

Lymfosyyttejä on kahta eri lajia. On B-lymfosyyttejä ja T-lymfosyyttejä. Kun B-solu kohtaa vieraan mikrobin, se alkaa välittömästi jakaantua ja tuottaa vasta-ainetta eli immunoglobuliiniä, jonka avulla mikrobi saataisiin tuhottua. Vasta-aineen kehittämiseen voi mennä kymmenen päivää tai enemmänkin.

Kun mikrobi saadaan tuhottua vasta-aineella, astuu kuvaan B-muistisolu. Jos samanlainen mikrobi pääsee tunkeutumaan elimistöön uudestaan, B-muistisolu muistaa mikrobin edellisen käynnin ja B-solut alkavat heti lisääntyä sekä tuottamaan vasta-ainetta. Tämä tapahtuu yleensä niin nopeasti, että ihminen ei edes huomaa saaneensa bakteeri-tartuntaa. Elimistö on siis tullut immuuniksi kyseiselle mikrobille ja pystyy puolustautumaan vastaisuudessakin sitä vastaan.

T-lymfosyyteillä on myös tärkeä tehtävä mikrobien torjunnassa. Jotkin T-solut kuten myös jotkin B-solut yrittävät syödä mikrobeja. Yleensä T-lymfosyytit ovat T-auttajasoluja, jotka huomatessaan elimistöön tunkeutuneen mikrobin alkavat houkutella paikalle syöjäsoluja kuten monosyyttejä ja jyvässoluja eli granulosyyttejä. Nämä yrittävät syödä mikrobeja solusyönnin avulla. Myös T-soluilla on muistisoluja, jotka muistavat mikrobien edelliset hyökkäykset.

Immuniteetin saaminen viruksia vastaan on vaikeampaa, koska virukset lisääntyvät käyttäen hyväksi ihmisen elimistön omia soluja. Elimistö pyrkii estämään viruksen leviämisen erittämällä interferonia ja samalla T-lymfosyytit yrittävät tuhota elimistöön päässeitä viruksia.

Rokotuksessa käytetään hyväksi elimistön kykyä muodostaa immuniteetti mikrobeja vastaan. Kun rokotteessa annetaan elimistöön tietty antigeeni, alkavat B-lymfosyytit muodostaa antigeeniä vastaan vasta-ainetta. Kun elimistö on tuottanut vasta-aineen, se pystyy torjumaan kyseisen mikrobin hyökkäyksen, jos sellainen mikrobi pääsee elimistöön. Ihminen on siis silloin immuuni kyseiselle mikrobille.

Rokotteita joudutaan tekemään uudestaan, koska elimistö unohtaa pikkuhiljaa miten kyseinen mikrobi torjutaan. Rokotteiden avulla on kuitenkin saatu hävitettyä monia tauteja maailmasta.