Aineisto on YO-kokeessa Syksy 2002.

8. Tieto on olennaista löytöretkeilyssä

Sanalla löytöretkeily tarkoitetaan yleensä noin 1400-luvulla alkanutta ajanjaksoa, jolloin muun muassa Kolumbus purjehti Amerikkaan ja Magalhaes seilasi maailman ympäri. Suurten löytöretkien tavoitteena oli ennen kaikkea löytää ja valloittaa uusia siirtomaita, joita isäntämaa sitten pystyi hallitsemaan mielensä mukaan. Tuntemattomille alueille tehtyjen matkojen tarkoituksena oli myös uusien merireittien ja kauppapaikkojen löytäminen, mikä helpottuikin purjehdustaidon ja uusien keksintöjen kehittyessä. Vaikka löytöretkien myötä etenkin eurooppalaisten ihmisten maailmankuva avartui, olivat sen seuraukset silti huonoja muualla maailmassa. Usein valloittajat ottivat koko siirtomaan hallintaansa, tuhosivat sen kulttuurin, alistivat ihmiset orjikseen ja riistivät siirtomaistansa kaiken, mitä vain pitivät arvokkaina.

Nykyajan löytöretkeily on kuitenkin aivan toisenlaista kuin ennen, kirjoittaa Lennart Meri Pohjoiset löytöretket - teoksen saatetekstissään ja huomauttaa, ettei maailman löytäminen pääty koskaan. Hänen mukaansa ihmiset eivät kuitenkaan enää etsi pelkkiä materiaalisia rikkauksia, vaan jotain suurempaa ja tärkeämpää, kuten tietoa. Nykyajan löytöretkeilynä voisikin pitää uuden ja vallankumouksellisen tiedon etsintää eli yksinkertaisemmin sanottuna tutkimustyötä. Rikkauksia hamuavien merimiesten sijaan löytöjä tekevätkin nyt tiedemiehet, jotka pyrkivät ratkaisemaan ihmiskuntaa askarruttavia ongelmia. Vaihtoehtoisia energialähteitä tai geeniteknologiaa kehittämällä pyritäänkin mielestäni auttamaan yhteiskuntaa ja muita ihmisiä.

Varsinaisena seikkailuna ja löytöretkeilynä voisi kuitenkin pitää juuri alkanutta avaruuden tutkimusta ja sinne suunniteltujen avaruusasemien rakentamista. Avaruus on kuin suuri ja tuntematon maailma valtameren takana, johon tiedonhaluiset tiedemiehet lähettävät satelliitteja ja avaruusaluksia toivoen löytävänsä jotain uutta ja mullistavaa. Avaruutta voisikin nykyään pitää melkein ainoana paikkana, josta viisaimmatkaan tutkijat eivät tiedä vielä aivan kaikkea, ja joka ainakin vielä tarjoaa tutkimattomia alueita seikkailunhaluisille ihmisille. Tekniikan kehittyessä ja tietoisuuden kasvaessa uutta ja tärkeää tietoa on kuitenkin yhä vaikeampi löytää ja sitä joudutaan etsimään yhä kauempaa, kertoo Lennart Meri. Toisaalta voisi esimerkiksi ajatella, että mitä enemmän geenejä ihmisestä löytää, sitä enemmän kysymyksiä niiden toiminnasta myös herää.

Nykyään löytöretkeily on myös paljon helpompaa ja turvallisempaa kuin ennen. 1400-luvulla tehdyt laivaretket kestivät vuosia ja matkalla koko tutkimusryhmä saattoi jopa kuolla laivan haaksirikkoon, tuntemattomiin tauteihin tai muuten vain vihamielisten ihmisten toimesta. Nykyään samantyyppiset löytöretket suoritetaan kuitenkin kirjastoissa vanhoja kirjoja tutkien, huipputurvallisissa laboratorioissa kokeita tekemällä, tai vain yksinkertaisesti satelliitilla mittaamalla ja katsomalla. Jos on välttämättä pakko matkustaa, matka tehdään yleensä lentokoneella tai autolla.

Vaikka nykyisin löytöretkillä ei enää tuhotakaan toisen maan kulttuuria tai riistetä maan rikkauksia, pelkää Lennart Meri silti ihmisten toimien aiheuttavan paikallista tuhoa ja saastumista. Esimerkiksi uusien öljyesiintymien löytyminen koskemattomilta ja muuten vain arvokkailta seuduilta saattaa Meren mukaan aiheuttaa merkittävää haittaa luonnolle. Jos huonosti käy, puhtaan ja ainutlaatuisen luonnon löytämisestä saattaa tulla arvokas kokemus.

Löytöretkeily on siis muuttunut hurjasti niistä ajoista, jolloin tavoitteena oli vain hankkia itselleen lisää rikkauksia. Nykyään löytöretkeily onkin muuttunut lähinnä tutkimustyöksi, jossa olennaisinta on löytää uutta ja merkittävää tietoa ihmisten jokapäiväistä elämää helpottamaan. Uutta tietoa syntyy kuitenkin koko ajan niin paljon ja niin nopeasti, että siitä on tullut arkipäiväistä, emmekä aina ehkä ymmärrä tutkimustyön tärkeyttä.