Tutkielmat » Lukio » AI5 - Postmoderniset tekstit
Tehty: 08.04.2002 | Arvosana: 9/9 |
Sivuja: 1 kpl | Sanamäärä: 300 |
Tekijä: Mikko Vestola |
Tehtävä: Ohessa (kokeessa) on tekstinäytteitä postmodernista kirjallisuudesta. Valitse tekstinäytteistä analysoitavaksi vähintään kaksi ja esittele niiden avulla postmodernin kirjallisuuden tunnusomaisia piirteitä. Tekstit löytyvät myös Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3 -oppikirjan kirjallisuusosan tekstinäyte-osiosta sivuilta 177, 182 ja 183.
Postmoderniset tekstit
Postmodernille kirjallisuudelle tunnusomaisia piirteitä ovat mm. halu kokeilla uudentyyppistä kirjoittamistapaa sekä kokeilla kirjallisuuden rajoja. Esimerkiksi Lauri Otonkosken vuonna 1993 kirjoittamasta teoksesta Paossa löytyy juuri piirteitä uudentyyppisen kirjoittamistavan hausta. Kirjoituksessa ei ole mitään tiettyä runomittaa vaan se on postmodernismille tyypillisellä tavalla melko vapaamuotoinen.
Myös jonkinlainen sekavuus ja asioiden yhdisteleminen oudolla tavalla näkyy Otonkosken tekstistä, jotka ovat myös tyypillisiä postmodernistisia piirteitä. Miten esimerkiksi poliisilla voisi olla enemmän kuin kaksi kättä tai miten poliisi ja lehti liittyvät toisiinsa? Toisaalta Otonkosken tekstin voisi ajatella niin, että poliisi ei aina yllä joka paikkaan, koska hänellä on vain kaksi kättä. Tuulessa leijuva lehti taas saattaisi kuvastaa vapautta. Otonkosken tekstistä voisi saada käsityksen, että poliisi on paha ja sitä pitää välttää, jotta vapaus säilyy. Laitonta saa tehdä, kunhan poliisi ei saa kiinni. Juuri tällainen yhteiskunnan arvojen ja normien esille nostaminen on myös postmodernismissa ilmenevä piirre, joskaan ei aina niin voimakkaana.
Kari Hotakaisen vuonna 1985 kirjoittama Klonk Klonk taas kuvastaa hyvin sitä sekavuutta, mikä postmodernismissa ilmenee. Tekstissä esitetyt asiat eivät oikeastaan mitenkään liity toisiinsa ja ne ovat muutenkin melko absurdeja. Tekstin otsikkokin on hieman omaperäinen.
Tämän todellisten ja epätodellisten asioiden sekoittaminen on juuri tyypillistä modernismille. Miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua puuksi? Hotakainen käyttää tekstissään myös postmodernismille tunnusomaisella tavalla erilaisia kielikuvia. Esimerkiksi jalkapallon pelaaminen pään sisällä voisi viitata päänsärkyyn ja ihmissuhdeseminaari kylkiluitten välissä ahdistukseen tai sydänsuruun.
En löytänyt kuitenkaan teksteistä postmodernismille tyypillistä piirrettä kuvata asioita jonkun esineen näkökulmasta, kuten esimerkiksi pöydän tai tuolin näkökulmasta. Olisin myös odottanut tekstinäytteistä löytyvän viitteitä maagisesta realismista, eli esimerkiksi siitä, että kuollut ihminen herää henkiin, koska hänellä on jano.
Tekstinäytteet voisivat sopia myös modernismiin, sillä postmodernismin ja modernismin rajahan on hieman häilyvä. Muutenkin kirjallisuutta on melko hankalaa lajitella tiettyihin periodeihin.