Nopea työtahti ja maksullisuus pilaavat kuvataiteen tunnit

Kuvataiteen tuntien tavoitteena on kehittää silmän ja käden yhteistyötä sekä pyrkiä syventämään omaa kuvallista ilmaisukykyä eri tekniikoita kokeillen. Moni varmasti muistaa, miten hauskaa tunneilla ennen oli, kun sai maalata ja piirtää melkein mitä halusi, eikä läksyjäkään tullut. Entäpä jos kuvataiteen töitä pitäisi tehdä tietty kappalemäärä, ettei saisi kurssista hylättyä arvosanaa, materiaaleja olisi liian vähän ja osa pitäisi tuoda kotoa. Jos kurssille osallistuminenkin maksaisi vielä 40 mk, olisi se mielestäni väärin. Näin on kuitenkin käynyt itselleni ja monelle muulle opiskelijalle.

Oma esimerkkini on lukion syventävästä kuvataiteen kurssista muotoilu ja design, joka on vapaavalintainen kurssi. Kurssin läpipääsyn edellytys on, että saa kaikki neljä opettajan antamaa työtä valmiiksi. Koska aikaa on liian vähän niiden tekemiseen tunnilla, ei juuri kukaan ole saanut töitään valmiiksi, vaan osan joutuu tekemään loppuun kotona. On myös outoa, että töihin tarvittavia materiaaleja on vähän, eikä niitä aina riitä kaikille, vaikka kurssi maksaa 40 mk. Eihän summa nyt kovin iso ole, mutta mihin kerätyt rahat sitten käytetään? Eikö muka koululla ole varaa hankkia riittävästi materiaaleja? Esimerkiksi lasimaalausta tehtäessä laseja ei riittänyt kaikille ja muutaman oppilaan piti tuoda oma lasi kotoa. Koska kurssimaksut ovat harvinaisia, eikä kuvataiteen tunneista tarvinnut ennen maksaa, tuntuu nykyinen käytäntö oudolta. Olisi tästä ainakin pitänyt mainita kurssioppaassa, kun kursseja tehtiin.

Koska yksi kurssi koostuu noin 23:sta, 75 minuutin pituisesta oppitunnista, luulisi ajan riittävän helposti useampaankin isoon kuvataiteen työhön. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. Jokaisen tunnin alussa aikaa menee noin 10 minuuttia hukkaan, kun opettaja listaa, ketkä ovat paikalla, silloin kukaan ei saa tehdä mitään. Onneksi paikallaolijoiden kirjaaminen on nykyään nopeampaa, kun opettaja tuntee meidät paremmin. Toinen asia, johon aikaa tuhlaantuu, on turhien diojen näyttö ja muotoilun kehityksestä kertominen. En väitä, etteikö teoriasta voisi oppia mitään, mielestäni on jopa tärkeää tietää, miten eri ajanjaksot ovat vaikuttaneet muotoiluun. Opetustapaa pitäisi kuitenkin harkita, koska on todistettu, ettei ketään kiinnosta tunnin pituinen, suoraan kirjasta luettu paatos, jonka ohessa näytetään aiheeseen liittyviä diakuvia. Usein kuitenkin vielä kuva ja siitä kerrottu selostus eivät täsmää, koska diakuvat ovat väärässä järjestyksessä. Itseni ja muiden kannalta tällainen opetus on turhauttavaa, minkä opettajakin on huomannut.

Ainoa ratkaisu ajanpuutteeseen on se, että teoriatunteja vähennetään ja niillä kerrotut asiat tiivistetään hyväksi ja selväksi kokonaisuudeksi. Opettajan tulisi myös ymmärtää meitä oppilaita. Neljä isoa työtä on aivan liikaa, on parempi tehdä muutama hyvin ja huolellisesti kuin kaikki hätiköiden ja nopeasti. Kurssimaksuakin pitäisi muuttaa. Vaikka muiden kurssien oppikirjat maksavatkin, on väärin, että jokaisen oppilaan pitää maksaa 40 mk riippuen siitä mitä on tehnyt, koska jotkut käyttävät materiaaleja enemmän, toiset vähemmän. Jos kerran koulu ei hanki materiaaleja, pitäisi jokaisen mielestäni maksaa sen mukaan, miten paljon eri aineita käyttää. Omaa käyttöä on tosin vaikea mitata, mutta näin ainakin opittaisiin töiden järkevä toteutus, eikä tuhlattaisi turhaan kalliita materiaaleja.