Analysoitava runo on Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 1 -kirjan sivulla 139.

Pitkä kaipaus

Martti Syrjän 1985 kirjoittamassa runossa "Voi kuinka me sinua kaivataan" lukija kiinnittää ensiksi huomionsa runon hieman surulliseen ja synkkään tunnelmaan.

Tämä tunnelma muodostuu, kun runon puhuja kertoo jo heti ensimmäisessä säkeistössä tuntevansa olonsa yksinäiseksi pimeässä talossaan ja kaipaavansa jotain ihmistä takaisin. Runon puhuja on minä-puhuja ja mitä todennäköisemmin nainen, koska runon toisessa säkeistössä puhuja kertoo itkevänsä, tiskaavansa ja lakaisevansa. Näistä välittyy ajatus, että puhuja olisi nainen.

Puhujan kaipaamasta ihmisestä lukijalle tulee mielikuva, että hän on mies, ehkäpä jopa puhujan aviomies. Puhujalla ja hänen kaipaamalla miehellä saattaisi olla myös yhteisiä lapsia, sillä kun puhuja kertoo kaipaavansa miestään hän sanoo aina: "Voi kuinka me sinua kaivataan", eli hän puhuu aina kaipaamisesta me-muodossa ja tällöin puhuja ehkä tarkoittaa sanalla "me" itseään ja lapsiaan.

Ensimmäistä kertaa runoa lukiessani minulle tuli mielikuva, että puhujan mies olisi lähtenyt matkalle kauan sitten eikä olisi koskaan palannut. Mutta kun runoa tutkii tarkemmin, niin huomaa, että ensimmäisessä säkeessä sanotaan: "Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on".

Taas-sana voisi viitata siihen, että mies on usein poissa kotoaan. Hän saattaa olla merimies, joka on lähtenyt pitkälle laivamatkalle, koska puhuja kysyy pariin otteeseen: "Kuuletko tuulten riehuvan ja maailman merten kiehuvan". Tästä lukijalle välittyy ajatus, että runo kertoo naisesta, joka odottaa merimiestään kotiin.

Runon kerronnassa on käytetty paljon riimejä kuten lakaisin ja takaisin tai riehuvan ja kiehuvan. Toistoa on myös käytetty paljon. Ainoa oudohko lause runossa oli "ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan". Sen merkitys jäi itselleni hieman hämärän peittoon.

Runo on tyyliltään keskeislyriikkaa eli runossa minämuotoinen puhuja kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan. Martti Syrjän runon "Voi kuinka me sinua kaivataan" kuulija on puhujan kaipaama mies. Runolla ei oikeastaan ole mitään sanomaa, mutta se kertoo, kuinka tärkeitä läheiset ihmiset ovat meille ja kuinka paljon heitä sitten kaipaamme, kun he lähtevät pois.