Analysoitava runo on YO-kokeessa 12.3.2001.

Läpi sormien valunut ystävä

Stiina Ikosen, 1999, kirjoittama runo, Festariromantiikkaa, kertoo Ruissalon festivaaleilla olleen nuoren illasta. Runosta lukijalle välittyy kuva, että puhuja on nuori tyttö ja hänen tapaamansa henkilö on nuori poika, vaikka tätä ei suoraan runossa kerrotakaan. Ehkä tämä mielikuva tuli siitä, että puhuja kertoo, ettei poika "uinut liiveihin" ja puhuja laski finnejä pojan naamasta. Nämä asiat sopivat vain paremmin niin, että kyseinen tytön tapaama henkilö on poika.

Runo kertoo siis nuoren tytön festivaaliillasta. Yö on kylmä ja tyttöä viluttaa. Eräs nuori poika huomaa tytön ja auttaa häntä laittamalla farkkurotsinsa tytön hartioille, jotta se lämmittäisi. Poika yrittää tutustua tyttöön puhumalla hänelle mukavia ja pitää hellästi kädestä kiinni, mutta ei kuitenkaan mene liian pitkälle.

Puhujalla on kuitenkin aluksi vain negatiivisia ajatuksia pojasta. Kuten runon ensimmäisestä säkeistöstä ilmenee: "Ilosilmäinen, mutta ruma Apulantafani kääri paskasen farkkurotsinsa mun hartioille kun mua vilutti." Tästä välittyy selvästi puhujan negatiivinen suhtautuminen poikaan. Hän ei myöskään taida erityisemmin tykätä Apulannan musiikista.

Toisessa säkeistössä puhujalla onkin jo hieman positiivisempi asenne poikaa kohtaan. Puhuja kertoo pojan puhuneen kauniita sanoja, olleen hellä, mutta ei ollut kuitenkaan liian tungetteleva. Kolmannesta säkeistöstä taas käy ilmi, että puhuja ei ollut ollenkaan kiinnostunut pojasta. Hän vain laskeskeli pojan finnejä ja sanoi varmaan rumasti pojalle, joka sitten lähti pois.

Puhuja kertoo katuvansa käyttäytymistään ja pitääkin itseään idioottina. Ehkä puhuja oli vähän humalassa festivaaleilla ja sen takia oli niin töykeä pojalle. Poikahan yritti vain olla ystävällinen ja auttaa. Puhuja haluaisi selvästi pyytää pojalta anteeksi ja tutustua häneen paremmin. Ystäviä kun ei koskaan ole liikaa.

Runon maailma on kylmän tuntuinen ja siitä tulee hieman haikea tunnelma. Runossa on käytetty paljon slangia ja se tekeekin siitä hieman modernin tuntuisen. Säkeenylitystäkin tapahtuu pariin otteeseen. Runon kuulijana voisi oikeastaan olla kuka tahansa. Sitä ei ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, vaan se vaikuttaa pikemminkin päiväkirjamerkinnältä.

Runon tavoitteena on herättää ihmisissä tunteita, siitä miten vain muutamalla väärällä sanalla ja teolla saattaa karkottaa ystävänsä luotaan. Kaikissa meissä on jotain, mitä voisi jonkun mielestä parantaa. Kukaan ei ole täydellinen. Ystävistä täytyisikin pitää kiinni, etteivät ne "valuisi läpi sormien kuin kesän kuuma hiekka", kuten Stiina Ikonen runossaan kirjoittaa.