Yhdestä suosituimmasta Linux-jakelusta Ubuntusta julkaistaan huomenna virallisesti uusi version 7.10, joka kulkee lisänimellä "Gutsy Gibbon". Katselin tämän version uudistusten luetteloa ja vaikutti juuri sellaisilta parannuksilta, joita itsekin olen kaivannut Ubuntuun:

• NTFS-tuki (Pystyy kirjoittamaan Windowsin levyosiolle)
• Vähäisempi virrankulutus
• 3D työpöytäefektit vakiona (Compiz Fusion)
• Lähdekoodiltaan suljettujen ajureiden helpompi hallinta

Näiden uusien ominaisuuksien innoittamana asentelinkin kyseisen uuden Ubuntun kannettavaani (kyseessä oli tosin Ubuntun release candidate -versio, mutta käytännössä sen pitäisi olla lähes sama lopullisen version kanssa). Koneenani on LG LW25-kannettava. Aikaisemmin kerroin Ubuntu 6.10 asennuksesta kannettavaani ja silloin se oli aika työn ja tuskan takana, kun Ubuntu ei tunnistanut kumpaakaan verkkokorttia (ei langatonta eikä langallista). Sen jälkeen asensin koneelleni Kubuntu 7.04:n. Sitäkään en tosin paljoa käyttänyt, koska se kulutti edelleenkin akkua tuplasti nopeammin kuin Windows XP Pro:ta käyttäessäni. Niinpä Kubuntu toimi kakkoskäyttiksenä, johon koskin yleensä vain pakosta tai kokeilumielessä.

Uusimman Ubuntun asennus kävi paljon helpommin kuin Ubuntu 6.10:n. Verkkokorttien ajurit asentuivat kiltisti ja WPA-salauksella suojattu kotiverkko löytyi heti. Näytön resoluutio oli heti oikea ja tasohiirikin toimi moitteetta. Kaiken kaikkiaan asennus oli hyvin helppo. Tosin edelleenkin sanoisin, että levyn osiointi tuottaa ongelmia ainakin aloittelijalle. Itsekin jouduin miettimään hetken, etten vain formatoisi koko levyä, kun tarkoitus oli asentaa Ubuntu vanhan Kubuntun osion päälle ja säilyttää rinnalla Windows XP. Miksei Ubuntu osannut automaattisesti ehdottaa sellaista osiointivaihtoehtoa, että vanha Kubuntun käyttämä osio käytetään asennukseen? Eikä tavallinen käyttäjä ymmärrä mitään jostain sda1-liitoskohdista, swap-osioista yms. kryptisistä asioista. Tosin tuskin osiointi Windowsinkaan asennuksen yhteydessä olisi helppoa (jos edes onnistuu), mutta kuitenkin, parannettavaa on vieläkin.

Uusi Ubuntu käynnistyy todella nopeasti verrattuna koneessa olevaan Windows XP Prohon, joka rouskuttaa vielä minuutteja sen jälkeen kun Ubuntu on jo täysin valmis käyttöön. Tosin en itse ainakaan joudu Windows XP:tä kovin usein uudelleenkäynnistämään, koska käytän valmius-/lepotiloja. Uusimmassa Ubuntussa vakiona olevat 3D työpöytäefektit ovat myös mielestäni hyvä lisä. Ohjelmiakin Ubuntuun löytyy mielin määrin. Itsellenikään hyvien ohjelmien puuttuminen ei ole se pääsyy, miksi en Ubuntun käyttäjäksi siirtyisi. Pakettienhallinnan kautta on helppo asentaa yleisimpiä ohjelmia. Tosin jos haluttua ohjelmaa ei löydy pakettienhallinnasta, on edessä yleensä armoton rumba lähdekoodien kääntämisessä ja apujen etsimisessä foorumeilta. Windows-puolella kaksoisklikkaamalla asentuviin ohjelmiin tottuneille tämä on kyllä melkoisen ylivoimaista.

Mutta edelleen Ubuntu 7.10:stä löytyy niin paljon puutteita, jotka eivät tee siitä varteenotettavaa vaihtoehtoa omaan läppäriini. Pahin ongelma on se, että Ubuntua käyttäessäni kannettavan akku kestää vain n. 2 tuntia kun Win XP Pro:ta käyttäessäni akku kestää n. 4 tuntia. Ei ainakaan siis omalla kohdallani ollut mitään havaittavissa, että virransäästö olisi parantunut. Aivan liian suuri ero tuo 2 tuntia, ja kyseessä on vielä aivan tuliterä akku, jonka ostin, koska vanha akku oli aivan lopussa ja kesti Windowsissa enää vajaa 2 tuntia. Ubuntu olisi imaissut sen tyhjäksi varmaan alta tunnissa. Lisäksi valmiustila ja lepotila on onnistuttu sössimään niin, että ne eivät toimi enää omassa koneessani laisinkaan, vaikka pelasivat jotenkuten edellisessä 6.10-versiossa. Ja edelleenkään en tiedä, mistä näen Ubuntussa, onko bluetooth-yhteys päällä vai ei? Windowsissa näkee heti, onko WLAN/Bluetooth päällä vai pois. Tiedä sitten, enkö vaan osaa. Tämä on tärkeää nähdä, että tietää syövätkö ne turhanpäiten akkua, vaikka niitä ei käytäkään. Osittain nämä ongelmat kyllä voivat johtua siitä, että läppäri on suunniteltu Windowsille. Tilanne olisi varmasti toinen, jos koneen mukana olisi tullut Ubuntu.

Lisäksi kummastelen sitä, että miksi ihmeessä Ubuntu ei pelaa kunnolla tukiasemani DNS-palvelimen kanssa. Ongelmana on, että Ubuntussa joudun käsin määrittämään oman operaattorini DNS-palvelimen osoitteen, koska tukiaseman osoitetta (192.168.1.1) käytettäessä DNS-osoitteiden selvittäminen ei toimi. Eli siis esim. Googleen pääsee kyllä selaimella muistamalla Googlen hakukoneen IP-osoitteen (esim. 66.249.93.99), mutta www.google.fi ei toimi ilman, että laittaa operaattorin DNS-palvelimen osoitteen käsin Ubuntuun. Kaikki asetukset tulevat koneille automaattisesti tukiaseman DHCP-palvelimelta. Kumma kyllä, homma pelasi ilman säätämistä Kubuntussa ja myös kaikki muut laitteet toimivat tukiaseman kanssa moitteetta (mm. Windows-läppärit, Mac OS X, PSP, Wii). Sama vika oli myös Ubuntun aiemmassa versiossa.

Pöytäkoneeseen kyllä voisin tämän uusimman Ubuntun asentaakin, jos minulla sellainen olisi, koska niissä virranhallinta ei ole niin isossa roolissa. Mutta läppäriini se ei vain sovi, pahimpana puutteena suuri virrankulutus ja puutteet valmius-/lepotiloissa. Edistystä tosin on tapahtunut ja se on hyvä. Uusi Ubuntu kyllä jää Windowsin rinnalle, mutta tuskin sitä mitenkään aktiivisesti käytän, lähinnä kokeilumielessä.