Näin kunnallisvaalien alla jokainen ehdokas tuntuu hössöttävän yksityisautoilun vähentämisestä ja joukkoliikenteen parantamisesta. Vaikka nämäkin tärkeitä asioita ovat, kysyisin, mihin on unohtunut pyöräilyn edistäminen? Kuinka moni ehdokas on nostanut pyöräilyn näkyvästi joukkoliikenteen rinnalle? Itse en ainakaan tiedä yhtään. Nyt puhun siis erityisesti pääkaupunkiseudusta.

Pyöräilyhän on tunnetusti nopein tapa liikkua kaupungissa. Otetaan esimerkiksi oma työmatkani: Espoon keskustasta Helsingin Herttoniemeen on matkaa 25 kilometriä. Julkisilla kulkuvälineillä (bussi + juna + metro) matkaa menee noin tunnista puoleentoista tuntia - riippuen siitä, kuinka hyvin eri kulkuvälineiden vaihdot natsaavat kohdalleen. Entäpä sama matka pyöräillen? Aikaa kuluu keskimäärin 1h 10 min. Nopeimmillaan matka menee pyörällä jopa alle tunnissa (riippuu paljolti vastatuulesta ja fiiliksestä). Myös 12 km koulumatka Espoon Otaniemeen menee pyöräillen noin 35-45 minuutissa. Kahden bussin yhdistelmällä sama matka kestää noin puolisen tuntia.

Työ- tai koulumatkan ajaminen pyöräillen kesällä vasta nautinnollista onkin. On huomattavasti mukavampaa ajaa raittiissa ulkoilmassa kuin istua tunkkaisessa bussissa. Voi lähteä milloin huvittaa eikä tarvitse kyylätä aikatauluja. Samalla kun rentoutuu työ- tai koulupäivästä, saa päivittäisen liikunta-annoksen eikä tarvitse lähteä erikseen esim. lenkille hikoilemaan. Kunnollisella pyörällä ja varusteilla matkalla ei tule edes hiki. Eikö tämä jo kansanterveyden kannalta kuulosta aivan erinomaiselta vaihtoehdolta autoilulle?

Miksi siis pyöräilyä ei tunnuta juuri kehittävän, vaikka se on mitä mainioin liikkumismuoto? Pyöräteiden kunnot pääkaupunkiseudulla ovat vähän niin ja näin. Osa on ihan hyvää tietä, mutta liian iso osa on heikossa kunnossa. Itse päällysteen kunto ei kuitenkaan ole mielestäni se suurin ongelma, vaikka sekin kaipaa parannusta, vaan suurempi ongelma on se, miten pyörätiet on suunniteltu. Jos ottaa pääkaupunkiseudun ulkoilukartan käteensä (tai nettiversion) ja katsoo, missä pyörätiet menevät, ei mene kauaa, että huomaa erityisesti valtaväylien varrella tyypillisen ilmiön: pyörätie vaihtelee usein tien puolelta toiselle. Yrittäkääpä pyöräillä esimerkiksi kokonaan Kehä III:n tai Länsiväylän varsi läpi: ajoittain pyörätie hyppää tien toiselle puolelle tai jopa loppuu kokonaan, mutta jatkuukin parin sadan metrin päässä uudestaan. Pyöräteitä ei ole selvästikään suunniteltu niin, että niillä olisi tarkoitus jopa päästä johonkin.

Mielestäni Kauppalehden Sivuraiteella-blogissa kiteytetään nykyinen pyöräteiden suunnittelu hyvin:

"Pyöräteiden suunnittelu ontuu pahasti Helsingin keskustassa. Niitä rakennetaan sinne, minne sattuu sopimaan, ja jos ei sovi, sitten ei rakenneta. Usein reitit kiertelevät käsittämättömien mutkien kautta, samalla kun bussit kaasuttavat suorinta tietä Rautatientorille. Pahimmillaan yhdellä matkalla pyörätie vaihtaa kadun puolta kolmesti ja katkeaa kesken joko rakennustyömaahan, bussipysäkkiin tai muuten vaan."

Pahaa tekee myös katsoa, miten risteykset on kevyen liikenteen väylillä (KVL) ajoittain suunniteltu. Näköesteitä, kuten puskia, betonisiltoja jne. riittää. Pahin näkemäni risteys on Leppävaarassa Kehä I:n sillan alla Turuntien varrella. Neljän pyörätien risteys on sijoitettu alamäkeen(!), jossa ei ole näkyvyyttä sivuille laisinkaan alikulkusiltojen vuoksi. Tähän kun jokaisesta suunnasta tulee pyöräilijä 30 km/h, voi vain kuvitella, mitä tapahtuu. Pyöräteiden repiminen auki ja jättäminen paikkaamatta useiksi viikoiksi, ellei jopa kuukausiksi, on myös enemmänkin jokavuotinen sääntö kuin poikkeus.

Maantiepyörällä pääsee helposti noin 30 km/h keskinopeuksiin ja maksiminopeudet alamäissä liikkuvat noin 50-60 km/h luokissa. Luonnollisesti kevyen liikenteen väylillä tällaisilla nopeuksilla ei voi turvallisesti ajaa. Turvallisempaa olisi siis ajaa autotiellä, jos se ei ole kovin raskasliikenteinen. Mutta nykyisen lainsäädännön mukaan pyöräilijä ei saa ajaa autotiellä, jos vieressä menee pyörätie tai KVL. Haloo! Palveleeko tämä pyöräilyn kehittämistä?

Otetaan esimerkiksi Helsingin keskustan kadut. Oma pyöräreittini töihin kulkee Pasilan keskustan vierestä. Molemmilla puolilla tietä menee KVL. Mutta nämä tiet ovat aivan viereisissä rakennuksissa kiinni. Kun sisäpihalta pyrkii auto tielle, joutuu auto ajamaan puoliksi pyörätielle, jotta auton sisältä edes näkisi jotain tielle. Autoilijoita en tässä syyllistä, vaan enemmänkin tätä järjetöntä tienkäytön suunnittelua. Miten tässä voisi lain mukaisesti turvallisesti pyöräillä, jos milloin tahansa tielle voi pompata auto tai asukas hypätä rakennuksen ovesta ulos? Autotielle ei periaatteessa saisi mennä, vaikka se olisikin tässä tapauksessa turvallisinta, kun autojen nopeudetkaan eivät ole kuin 40 km/h. Pyöräteitä käytetään myös turhan usein parkkipaikkoina, joka sekin vaikeuttaa matkaamista.

Onko siis järkevää, että pyöräilijät ja kävelijät sullotaan samaan syssyyn kevyen liikenteen väylille sen sijaan, että pyöräilijöille olisi omat kaistansa autotien vieressä? Nopeuserohan on kävelijöillä ja pyöräilijöillä valtava! Pyörällä pääsee parhaimmillaan yhtä nopeasti kuin mopolla, jolla saa ajaa autotiellä max. 45 km/h, joten miksi pyörällä ei saisi liikkua autotiellä? Kävelytiestä näennäisesti valkoisella viivalla eroteltu pyörätiekään ei oikein toimi. Liian usein nämäkin tiet ovat kiinni risteävissä ajoteissä, jolloin näkyvyyttä ei ole. Myös järjettömästi suunnitellut kanttikivet hidastavat matkaa, jos ei halua rikkoa pyöräänsä. Vaikka suurin osa kävelijöistä osaakin kunnioittaa pyöräteitä, liian usein kävelijät eksyvät pyöräteille, jolloin aiheutuu vaaratilanteita. Useita muita ongelmakohtia on mainittu Helsingin Polkupyöräilijät ry:n sivuilla.

Omasta mielestäni parasta olisi, jos pyöräilijöille olisi aivan omat kaistansa autoteiden vieressä. Olisiko se metri molemmin puolin lisää asfalttia ja valkoiset viivat liikaa vaadittu? Luonnollisesti pääkaupunkiseudun nykyisen tiestön muuttaminen tällaiseksi olisi kallista, mutta eikö edes tulevaa tiestöä voisi suunnitella vähän paremmin pyöräilijöitä silmällä pitäen? Tai että pyörätiet eivät koko ajan poukkoilisi puolelta toiselle?

Pyöräilyn edistämiseksi voisi myös työpaikoilla ja kouluissa olla enemmän pukuhuoneita ja kaappeja, joissa voisi vaihtaa vaatteet ja säilyttää niitä. Esimerkiksi omassa opiskelupaikassani ainut järkevä paikka vaihtaa vaatteita on inva-WC - pukuhuonetta ei löydy, vaikka rakennus on melko uusi. Entäpä löytyykö omalta koulultasi tai työpaikaltasi pukuhuonetta? Tai jopa suihkua? Harvasta löytyy. Houkutteleeko tämä pyöräilemään? Ei todellakaan.

Toiveeni pyöräilijän paremmasta asemasta tosin tuntuvat kaukaiselta haaveelta. Niin paljon näistä pyöräteiden kunnoista on aiemminkin kirjoiteltu (lue esim. "Pyörätiet kuntoon Helsingin keskustassa"), mutta mitään konkreettista ei oikein tunnu tapahtuvan. Kun nykyinen kaupunkisuunnittelu ei panosta pyöräilyyn ja poikittainen joukkoliikenne on oikeasti aika hidasta, mihin valintaan tämä ohjaa? Autoiluun!