Eilen (17.12.08) Xbox Live Arcadeen saapui kultajäsenille ilmainen Dash of Destruction-pikkupeli. NinjaBeen kehittämä peli on ilmainen, sillä se perustuu maissilastuja valmistavan Doritoksen sponsoroiman kilpailun voittajaideaan.

Ideana pelissä on yksinkertaisesti olla nälkäinen tyrannosaurus Rex, joka metsästää maissilastuja kuljettavia jakeluautoja pienessä metropolissa. Samalla tietenkin murskataan matkan varrelle osuneet talot ja muu roina. Pelin puolivälissä vaihdetaan tietenkin osapuolia vältellen nyt jakeluautolla ahneita tyrannosauruksia.

Pelin muutaman kentän läpäisy ei vie 20 minuuttia kauempaa ja helpot 190 saavutuspistettä onkin tämän jälkeen plakkarissa. Ihan kiva ja hauska peli, jota ei kuitenkaan tämän enempää jaksaisikaan pelata. Kiitos Microsoftille tästä pienestä arjen piristyksestä, joita toivoisi myös lisää.

Mikä on Latex?

Oletko joskus tuskastellut Microsoft Wordin tai OpenOffice Writer kanssa? Kuvat pomppivat minne sattuu, otsikkotyylit ovat vinksallaan, vaakasivua ei saa mistään jne. Ratkaisu tähän tuskasteluun voi olla Latex. Latex (äännetään "Latech") on dokumentin kuvauskieli, joka kehitettiin jo 1980-luvulla, joten se ei ole mikään uusi juttu. Latexia käytetään paljon erityisesti yliopistoissa mm. matemaatikkojen, tutkijoiden ja muiden ammattilaisten piirissä. Suurin ero Latexin ja Wordin välillä on se, että Latexissa kirjoittaja ei ota kantaa dokumentin visuaaliseen ulkoasuun vaan sen sisältöön.

Jos tunnet HTML-kielen, voi Latexia verrata hyvin siihen. Niin Latex kuin HTML-kieli ovat kehitetty dokumentin rakenteen esittämiseen. HTML-dokumentissa ei ole syytä ottaa kantaa dokumentin visuaaliseen ulkoasuun vaan sen pitäisi pelkästään kuvata dokumentin looginen rakenne. Tämä tapahtuu HTML-kielessä lisäämällä tekstin joukkoon ns. tageja kertomaan esim. että tässä on otsikko (h1), tässä alaotsikko (h2), tässä kuva (img), tämä teksti on kursivoitua (em) jne. HTML-dokumentin ulkoasu taas kuvataan CSS-kielellä, jolla voidaan määrittää dokumentille useita ulkoasuja (esim. eriväriset otsikot, fontit jne.). Toki HTML-kielellä voi myös kuvata visuaalista ulkoasua, mutta tähän se ei ole tarkoitettu.

Latexissa käytetään hyvin samaa periaatetta. Normaalin tekstin sekaan laitetaan tagien sijasta erilaisia komentoja kertomaan, missä on otsikkoja (\section{otsikko}), alaotsikkoja (\subsection{alaotsikko}), kuvia (\begin{figure}) tai kursivointia (\textit{kursiivi}) jne. LaTeXiin löytyy hyvin laaja joukko erilaisia valmiita dokumenttityyppejä, minkä ansiosta kirjoittajan ei yleensä tarvitse itse huolehtia dokumentin muotoilusta. LaTeX huolehtii automaattisesti esimerkiksi rivin- ja sivunjaosta, kuvien asettelusta, kuvatekstien sijoittelusta, dokumentin sisäisistä viittauksista ja sisällysluettelosta. Halutessaan Latexilla voi myös määrittää koko dokumentille haluamansa ulkoasun, jos valmiit dokumenttipohjat eivät miellytä.

Ohjelmointia tuntemattomat eivät välttämättä heti näe mitään hyötyjä siitä, että ulkoasu ja sisältö erotetaan toisistaan. Mutta mikäli olet joskus tutustunut HTML-kieleen ja CSS:ään, ymmärrät varmasti tämän edun. Kun ulkoasu on erotettu sisällöstä, voidaan dokumentin visuaalista esitysasua muuttaa helposti. Jos mieli muuttuu esim. ensimmäisen tason otsikon fontin värin ja koon suhteen, on sen muuttaminen yksinkertaista, kun jokaista otsikkoa ei tarvitse muuttaa yksistään.

Miten Latex eroaa Wordistä?

Microsoft Word ja OpenOffice Writer ovat ns. WYSIWYG-editoreja (What You See Is What You Get). Eli kirjoittaessaan dokumenttia käyttäjä näkee koko ajan, millainen dokumentin visuaalinen ulkoasu on (mm. otsikkojen muotoilut, fontit, kuvien tarkat paikat jne.). Tämä on yleensä tavallisille käyttäjille helpompaa, koska käyttäjä näkee lopullisen dokumentin visuaalisen asun heti eikä käyttäjän tarvitse tietää mitään esimerkiksi Latex-komennoista.

Aina WYSIWYG-editointi ei kuitenkaan ole eduksi. Liian usein itse kukin on varmasti törmännyt siihen, että kuvat häviävät jonnekin tai ne ovat aivan väärässä paikkaa, otsikoiden numerointi ei toimi tai pahimmillaan dokumentin koko ulkoasu menee niin sekaisin, että tähän ei auta muu kuin luoda uusi dokumentti. Hyvin laajan dokumentin muokkaus on yleensä myös hieman takkuista, jos siinä on esim. paljon kuvia ja aina näiden kuvien sijoittelu ei toimi oikein. Joskus näiden asioiden parissa saattaa tapella tunnin jos toisenkin. Nämä vievät käyttäjän huomioin siitä, mitä yleensä on oleellista: dokumentin sisältö ja rakenne.

Latex taas on siis ns. WYSIWYM-editointia (What You See Is What You Mean). Kirjoittajan ei tarvitse murehtia visuaalisesta ulkoasusta, koska Latex hoitaa sen. Kirjoittaja vain kertoo Latexille, mitä hän haluaa mihinkäkin paikkaa dokumenttia. Esimerkiksi sisällysluettelon voi määrätä sivulle komennolla \tableofcontents. Latex hoitaa sisällysluettelon muotoilun. Tällainen tapa muokata dokumenttia johtaa yleensä siihen, että kirjoittaja keskittyy enemmän itse sisältöön ja dokumentin rakenteeseen. Muotoseikoista, kuten marginaaleista, rivinvälistä, kuvatekstin paikasta tms. ei tarvitse yleensä välittää, koska Latex hoitaa ne. Se osaa yleensä fiksusti sijoitella mm. taulukot ja kuvat oikeille paikoilleen ilman että käyttäjän tarvitsee tarkasti sijoitella kuvaa tekstin sekaan.

Vaikka Wordissäkin voi käyttää tyylejä esim. luomaan otsikoille yhtenäiset muotoilut, eivät ihmiset yleensä ole tietoisia tästä, koska tyylien käyttö on vapaaehtoista. Usein näkeekin Wordillä tehtyjä dokumentteja, joissa on pahimmillaan eri fonttikoot ja rivinvälit eri kappaleissa sekä epäyhtenäiset otsikot. Tässä mielessä on hyvä, että Latex pakottaa erottamaan ulkoasun ja sisällön, ja johtaa näin hyvin yhtenäiseen ulkoasuun.

Latexilla ei ole myöskään yhtään ongelmallista muokata useiden satojen sivujen mittaisia dokumentteja. Dokumentti voidaan helposti jakaa pienempiin palasiin (esim. yksi luku aina yhteen dokumenttiin) ja silti helposti yhdistää nämä palaset yhdeksi yhtenäiseksi dokumentiksi. Latex on myös aivan omiaan matemaattisten kaavojen kanssa.

Pitää kuitenkin muistaa, että Latex ei välttämättä sovi kaikkien dokumenttien kirjoittamiseen. Jos tarkoituksena on kirjoittaa esim. muutaman sivun mittainen essee, ei tähän ole välttämättä järkeä käyttää Latexia, vaan lyhyet dokumentit kirjoittaa usein nopeammin Wordillä tai OpenOfficella (varsinkin, jos Latexin käyttöä ei ole aikaisemmin opetellut). Sen sijaan pidempään työhön, kuten tutkimusraporttiin, kandidaatintyöhön, diplomityöhön tai muuhun lopputyöhön Latex voi olla hyvä valinta. Usein yliopistot tarjoavat valmiin Latex-pohjan lopputöille. Tällöin opiskelijan ei siis tarvitse itse juuri huolehtia muotoseikoista, kuten oikeista marginaaleista, kansilehdestä, tiivistelmästä, sisällysluettelosta ja lähdeluettelosta. Opiskelijan tehtäväksi jääkin oikeastaan vain kirjoittaa tekstiä ja Latex huolehtii siitä, että työ näyttää silti, miltä pitääkin.

Mitä ohjelmia Latexin käyttö vaatii?

Minimivaatimukset dokumenttien kirjoittamiseen Latexilla ovat seuraavat:

• Tekstieditori. Käytännössä esim. Windowsin muistiokin riittää, mutta paljon järkevämpää on käyttää Latex-dokumenttien kirjoittamiseen suunniteltuja editoreja, joiden avulla komentojen lisääminen ja dokumentin kääntäminen on helppoa. Texmaker on hyvä ja selkeä editori, joka on saatavilla niin Windowsille, Linuxille kuin Mac OS X:lle. Windowsilla suosittu editori on myös TeXnicCenter, joka sopii ehkä hieman kokeneemmille Latex-käyttäjille.
• Latex-ympäristö (distribution). Latex-ympäristö on Latexin ydin ja sisältää varsinaisen Latex-ohjelmiston, joka tuottaa editorilla kirjoitetusta tekstistä ja komennoista lopullisen dokumentin (esim. PDF-dokumentti). Editori on siis vain oikeastaan käyttöliittymä Latex-ympäristön helppoon käyttöön. Windowsille kannattaa ladata Latex-ympäristöksi MiKTeX, Linuxille taas TeX Live ja Mac OS X:lle MacTeX.

Ensin on syytä asentaa Latex-ympäristö ja vasta sitten tekstieditori. Tämän jälkeen dokumentteja voi alkaa kirjoittaa editorilla. Latex-ympäristön perusasennusta voi laajentaa ilmaisilla lisäpaketeilla, jotka tekevät Latexin käytöstä monipuolisempaa. Esimerkiksi lisäpaketilla hyperref saa Latexin tuottamiin PDF-tiedostoihin kirjanmerkit ja viittauksiin linkit. Lisäpakettien asentaminen on ainakin Windowsin MikTexissä helppoa. Asentaminen hoituu Windowsin Käynnistä-valikosta MikTex...Browse Packages.

Huom! Jotta tavutus toimisi oikein suomenkielisillä teksteillä, pitää suomenkielen tuki laittaa yleensä päälle. Tämä tapahtuu MikTexiä käytettäessä Windowsin Käynnistä-valikosta MikTex...Settings...Languages ja rastittamalla sen, missä lukee Finnish. Jos tätä ei tee, toimii tavutus englannin kielen mukaan, jolloin suomenkielisten sanojen tavutus menee miten sattuu.

Yksinkertainen dokumentti Latexilla

Alla on esitetty esimerkki Latexilla tehdystä dokumentista:

\documentclass[12pt,a4paper,finnish,oneside]{book}
\usepackage[english,finnish]{babel}

\title{Esimerkki}
\date{12.12.2008}

\begin{document}
\selectlanguage{finnish}
\maketitle

\chapter{Johdanto}
    
\section{Otsikko1}
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. 
Sed rhoncus, ligula vestibulum rutrum rhoncus, turpis leo 
molestie tellus, ut condimentum ligula justo a lorem. 
Fusce risus. Aenean in neque. Vivamus risus mi, vestibulum in, 
sagittis non, scelerisque eget, ipsum. Donec egestas.

\subsection{Alaotsikko1}
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit.

\subsection{Alaotsikko2}
Fusce risus. Aenean in neque.  
  
\end{document}

Pakollisia määritelmiä (mm. documentclass) lukuun ottamatta lyhyt dokumentti näyttää siis melko yksinkertaista. Tekstiä vain tekstin perään ja Latex huolehtii lopusta.

Latex-dokumentin tuottaminen koostuu käytännössä kahdesta vaiheesta:

1. Dokumentin kirjoittaminen editorilla Latex-kielellä
2. Dokumentin kääntäminen lopulliseen muotoon (yleensä PDF-tiedostoksi)

Käännettäessä Latex tuottaa editorilla kirjoitetusta tekstistä DVI-, PDF- tai PostScript-tiedoston. Tavallisesti itse käännän latex-dokumentin suoraan PDF-tiedostoksi (PDFLaTeX), joka onnistuu helposti esim. Texmaker-editorissa yhtä nappia painamalla. Kun yllä esitetty dokumentti käännettään Latexilla PDF-muotoon, näyttää se tältä. Loppujen lopuksi siis melko yksinkertaisella tekstillä editorissa saadaan aikaan näyttävä dokumentti.

Viitteiden hallinta Latexilla

Edellä esitettyjen etujen lisäksi Latex tuo helpotusta myös viitteiden hallintaa. Latexin kanssa voi käyttää Bibtex-työkalua, joka tekee viitteiden hallinnasta suorastaan naurettavan helppoa. Bibtexiä käytettäessä artikkelien viitetiedot tallennetaan tekstitiedostoon tietyssä muodossa. Artikkeleille annetaan jokin tunniste (esim. artikkelin tekijä, vuosi), jolloin tähän artikkeliin voi helposti viitata tekstistä. Latex huolehtii tällöin viitteen merkitsemisestä tekstiin ja sen lisäämisestä lähdeluetteloon. Kirjoittajan ei tarvitse huolehtia lähdeluettelon muotoilusta (mm. Harvardin järjestelmässä ja numeroviitejärjestelmässä on tiettyjä muotoseikkoja, kuten missä paikkaa vuosiluku ilmoitetaan), vaan Latex hoitaa tämänkin. Hyvin monesta tieteellisestä tietokannasta saa artikkelien viitetiedot Bibtex-muodossa (esim. IEEE Explorer ja ACM Digital Library). Tiedot tarvitsee siis vain kopioida ja liittää tiedostoon, jolloin viittaaminen on helppoa.

Esimerkiksi alla on esitetty esimerkki Bibtex-tiedostosta, jossa on kahden artikkelin viitetiedot. Tiedot on kopioitu suoraan tieteellisistä tietokannoista, joista itse artikkelien kokotekstitkin on haettu.

@inproceedings{Maximilien2003,
  author={E. M. Maximilien and L. Williams},
  year={2003},
  title="{Assessing test-driven development at IBM}",
  booktitle={25th International Conference on Software Engineering},
  location={Portland, OR},
  pages={564-569},
  isbn={0-7695-1877-X},
  language={English}
}

@book{Astels2003,
  author = {D. Astels},
  title = {Test Driven development: A Practical Guide},
  year = {2003},
  isbn = {0-13-101649-0},
  publisher = {Prentice Hall Professional Technical Reference},
}

Näihin artikkeleihin voi viitata tekstistä helposti seuraavasti:

Testivetoinen ohjelmointi saattaa parantaa koodin ulkoista laatua \citep{Maximilien2003}. Niin ikään \citet{Astels2003} on väittänyt TDD:n parantavan järjestelmien testikattavuutta.

Kun dokumentin kääntää, näyttää teksti seuraavalta (käyttäen Harvardin järjestelmää):

Testivetoinen ohjelmointi saattaa parantaa koodin ulkoista laatua (Maximilien ja Williams, 2003). Niin ikään Astels (2003) on väittänyt TDD:n parantavan järjestelmien testikattavuutta.

Käyttämällä Bibtexiä ei siis tarvitse kirjoittaa artikkelin kirjoittajien nimiä tai vuosilukuja. Mikäli artikkelien kirjoittajia on useampia kuin kaksi, huolehtii Latex myös siitä, että viittaukseen tulee "Tekijä et al". Samoin mikäli joltain kirjoittajalta on useampi kuin yksi artikkeli samalta vuodelta, huolehtii Latex näiden oikeaoppisesta esittämisestä (esim. Janzen ja Saiedian, 2008a; Janzen ja Saiedian, 2008b).

Bibtex tosin hieman monimutkaistaa Latex-dokumentin kääntämistä. Pelkkä kääntäminen esim. PDFLaTeXilla ei riitä, vaan kääntäminen pitää suorittaa seuraavassa järjestyksessä: Latex, Bibtex, Latex, PDFLatex. Kuulostaa monimutkaiselta soutamiselta ja huopaamiselta, mutta esim. Texmakerin avulla tämä vaatii vain parin napin painalluksen eikä tätä tarvitse tehdä joka kerta, kun tekstiä muuttaa (vain uusia lähteitä lisättäessä). Jos käännöksessä tulee virheitä, kannattaa aluksi poistaa kaikki käännetyt tiedostot (Clean-komento Texmakerissä) ja kääntää sitten dokumentti em. järjestyksessä. Virheiden sattuessa kannattaa muutoinkin aina aloittaa kääntäminen puhtaalta pöydältä Clean-komennolla.

Kandidaatintyö Latexilla

Itse tein oman Kandidaatintyöni Latexilla (ks. PDF-tiedosto: TDD:n edut - tarua vai totta?). En aikaisemmin ollut juuri Latexiin tutustunut, mutta luettuani mainion Latex-wikin läpi dokumentin rakentaminen Latexilla oli loppujen lopuksi helpompaa kuin osasin arvatakaan. Ärräpäitä kyllä pääsi silloin tällöin etenkin taulukoiden kanssa, mutta aivan yhtä paljon olen saanut tapella Wordin ja OpenOfficen kanssa laajempia dokumentteja kirjoittaessani. Ja nyt kun olen oppinut käyttämään Latexia, on seuraavien dokumenttien kirjoittaminen helpompaa. Wordin ja OpenOfficen kanssa saa taas tapella uudestaan ja uudestaan... Kandidaatintyön tekoa helpotti erityisesti se, että TKK tarjoaa opiskelijoille kandidaatintyöhön Latex-pohjaa, joten käytännössä opiskelijan ei tarvitse kuin kirjoittaa tekstiä ja lisäillä kuvia ja taulukoita - ei siis tarvitse lähteä itse rakentelemaan esim. tiivistelmä-sivua ja arpomaan rivinväliä sekä marginaalia.

Jatkossa kirjoitan varmasti kaikki opiskelutyöt Latexilla, jotka sisältävät muutamaa sivua enemmän tekstiä. Näillä töillä tarkoitan lähinnä itsenäisesti tehtäviä töitä - useiden ihmisten kesken tehtävään dokumenttiin taas soveltuu paremmin esim. Google Docs. Oppimiskynnys Latexin käyttöön on hieman korkea, mutta en voi muuta kuin suositella kokeilemaan sitä.

Latex-pohjia

Alla on listattu pari TKK:lla käytettyä Latex-pohjaa, josta on hyvä lähteä tekemään lopputyötä, kuten kandidaatintyötä tai diplomityötä. Kannattaa aina kysyä, jos oma oppilaitos tarjoaa valmiin Latex-pohjan, jossa on yleensä muotoseikat kunnossa. Jos valmista pohjaa ei löydä, parempi on käyttää jotain näistä valmiista pohjista kuin kasata kaikki itse alusta asti.

• Kandidaatintyön pohja (TKK)
• Diplomityön pohja (TKK)

Lisää tietoa Latexista

Tämä kirjoitus oli hyvin suppea katsaus Latexiin. Tämän ei ole tarkoituskaan olla kuin lyhyt johdanto aiheeseen, koska netistä löytyy erittäin hyviä oppaita Latexin käyttöön, joita on listattu alla.

• Latex-wiki (Jos jonkun oppaan luet, lue tämä! Tähän englanninkieliseen wikiin on koottu lähes kaikki tarpeellinen tieto Latexista ja vieläpä hyvin ymmärrettävästi selitettynä. Aloittelijakin pääsee tätä kautta helposti sisään Latexiin.)
• Pitkänpuoleinen johdanto LaTeX 2e:n käyttöön (Perusteellinen johdanto Latexin käyttöön suomeksi, PDF-tiedosto)
• LaTeX isn't for everyone but it could be for you (Monta hyvää syytä käyttää Latexia)
• Practical LaTeX guide (Teknisiä vinkkejä Latexin käyttöön)
• Symbols in LaTeX and HTML (Yleisimmät Latexissa käytetyt symbolit)
• Calc2Latex (Makro OpenOffice Calc -taulukkolaskentaohjelmaan, joka muuttaa OpenOfficen taulukon Latex-muotoon parilla klikkauksella)

Näin kunnallisvaalien alla jokainen ehdokas tuntuu hössöttävän yksityisautoilun vähentämisestä ja joukkoliikenteen parantamisesta. Vaikka nämäkin tärkeitä asioita ovat, kysyisin, mihin on unohtunut pyöräilyn edistäminen? Kuinka moni ehdokas on nostanut pyöräilyn näkyvästi joukkoliikenteen rinnalle? Itse en ainakaan tiedä yhtään. Nyt puhun siis erityisesti pääkaupunkiseudusta.

Pyöräilyhän on tunnetusti nopein tapa liikkua kaupungissa. Otetaan esimerkiksi oma työmatkani: Espoon keskustasta Helsingin Herttoniemeen on matkaa 25 kilometriä. Julkisilla kulkuvälineillä (bussi + juna + metro) matkaa menee noin tunnista puoleentoista tuntia - riippuen siitä, kuinka hyvin eri kulkuvälineiden vaihdot natsaavat kohdalleen. Entäpä sama matka pyöräillen? Aikaa kuluu keskimäärin 1h 10 min. Nopeimmillaan matka menee pyörällä jopa alle tunnissa (riippuu paljolti vastatuulesta ja fiiliksestä). Myös 12 km koulumatka Espoon Otaniemeen menee pyöräillen noin 35-45 minuutissa. Kahden bussin yhdistelmällä sama matka kestää noin puolisen tuntia.

Työ- tai koulumatkan ajaminen pyöräillen kesällä vasta nautinnollista onkin. On huomattavasti mukavampaa ajaa raittiissa ulkoilmassa kuin istua tunkkaisessa bussissa. Voi lähteä milloin huvittaa eikä tarvitse kyylätä aikatauluja. Samalla kun rentoutuu työ- tai koulupäivästä, saa päivittäisen liikunta-annoksen eikä tarvitse lähteä erikseen esim. lenkille hikoilemaan. Kunnollisella pyörällä ja varusteilla matkalla ei tule edes hiki. Eikö tämä jo kansanterveyden kannalta kuulosta aivan erinomaiselta vaihtoehdolta autoilulle?

Miksi siis pyöräilyä ei tunnuta juuri kehittävän, vaikka se on mitä mainioin liikkumismuoto? Pyöräteiden kunnot pääkaupunkiseudulla ovat vähän niin ja näin. Osa on ihan hyvää tietä, mutta liian iso osa on heikossa kunnossa. Itse päällysteen kunto ei kuitenkaan ole mielestäni se suurin ongelma, vaikka sekin kaipaa parannusta, vaan suurempi ongelma on se, miten pyörätiet on suunniteltu. Jos ottaa pääkaupunkiseudun ulkoilukartan käteensä (tai nettiversion) ja katsoo, missä pyörätiet menevät, ei mene kauaa, että huomaa erityisesti valtaväylien varrella tyypillisen ilmiön: pyörätie vaihtelee usein tien puolelta toiselle. Yrittäkääpä pyöräillä esimerkiksi kokonaan Kehä III:n tai Länsiväylän varsi läpi: ajoittain pyörätie hyppää tien toiselle puolelle tai jopa loppuu kokonaan, mutta jatkuukin parin sadan metrin päässä uudestaan. Pyöräteitä ei ole selvästikään suunniteltu niin, että niillä olisi tarkoitus jopa päästä johonkin.

Mielestäni Kauppalehden Sivuraiteella-blogissa kiteytetään nykyinen pyöräteiden suunnittelu hyvin:

"Pyöräteiden suunnittelu ontuu pahasti Helsingin keskustassa. Niitä rakennetaan sinne, minne sattuu sopimaan, ja jos ei sovi, sitten ei rakenneta. Usein reitit kiertelevät käsittämättömien mutkien kautta, samalla kun bussit kaasuttavat suorinta tietä Rautatientorille. Pahimmillaan yhdellä matkalla pyörätie vaihtaa kadun puolta kolmesti ja katkeaa kesken joko rakennustyömaahan, bussipysäkkiin tai muuten vaan."

Pahaa tekee myös katsoa, miten risteykset on kevyen liikenteen väylillä (KVL) ajoittain suunniteltu. Näköesteitä, kuten puskia, betonisiltoja jne. riittää. Pahin näkemäni risteys on Leppävaarassa Kehä I:n sillan alla Turuntien varrella. Neljän pyörätien risteys on sijoitettu alamäkeen(!), jossa ei ole näkyvyyttä sivuille laisinkaan alikulkusiltojen vuoksi. Tähän kun jokaisesta suunnasta tulee pyöräilijä 30 km/h, voi vain kuvitella, mitä tapahtuu. Pyöräteiden repiminen auki ja jättäminen paikkaamatta useiksi viikoiksi, ellei jopa kuukausiksi, on myös enemmänkin jokavuotinen sääntö kuin poikkeus.

Maantiepyörällä pääsee helposti noin 30 km/h keskinopeuksiin ja maksiminopeudet alamäissä liikkuvat noin 50-60 km/h luokissa. Luonnollisesti kevyen liikenteen väylillä tällaisilla nopeuksilla ei voi turvallisesti ajaa. Turvallisempaa olisi siis ajaa autotiellä, jos se ei ole kovin raskasliikenteinen. Mutta nykyisen lainsäädännön mukaan pyöräilijä ei saa ajaa autotiellä, jos vieressä menee pyörätie tai KVL. Haloo! Palveleeko tämä pyöräilyn kehittämistä?

Otetaan esimerkiksi Helsingin keskustan kadut. Oma pyöräreittini töihin kulkee Pasilan keskustan vierestä. Molemmilla puolilla tietä menee KVL. Mutta nämä tiet ovat aivan viereisissä rakennuksissa kiinni. Kun sisäpihalta pyrkii auto tielle, joutuu auto ajamaan puoliksi pyörätielle, jotta auton sisältä edes näkisi jotain tielle. Autoilijoita en tässä syyllistä, vaan enemmänkin tätä järjetöntä tienkäytön suunnittelua. Miten tässä voisi lain mukaisesti turvallisesti pyöräillä, jos milloin tahansa tielle voi pompata auto tai asukas hypätä rakennuksen ovesta ulos? Autotielle ei periaatteessa saisi mennä, vaikka se olisikin tässä tapauksessa turvallisinta, kun autojen nopeudetkaan eivät ole kuin 40 km/h. Pyöräteitä käytetään myös turhan usein parkkipaikkoina, joka sekin vaikeuttaa matkaamista.

Onko siis järkevää, että pyöräilijät ja kävelijät sullotaan samaan syssyyn kevyen liikenteen väylille sen sijaan, että pyöräilijöille olisi omat kaistansa autotien vieressä? Nopeuserohan on kävelijöillä ja pyöräilijöillä valtava! Pyörällä pääsee parhaimmillaan yhtä nopeasti kuin mopolla, jolla saa ajaa autotiellä max. 45 km/h, joten miksi pyörällä ei saisi liikkua autotiellä? Kävelytiestä näennäisesti valkoisella viivalla eroteltu pyörätiekään ei oikein toimi. Liian usein nämäkin tiet ovat kiinni risteävissä ajoteissä, jolloin näkyvyyttä ei ole. Myös järjettömästi suunnitellut kanttikivet hidastavat matkaa, jos ei halua rikkoa pyöräänsä. Vaikka suurin osa kävelijöistä osaakin kunnioittaa pyöräteitä, liian usein kävelijät eksyvät pyöräteille, jolloin aiheutuu vaaratilanteita. Useita muita ongelmakohtia on mainittu Helsingin Polkupyöräilijät ry:n sivuilla.

Omasta mielestäni parasta olisi, jos pyöräilijöille olisi aivan omat kaistansa autoteiden vieressä. Olisiko se metri molemmin puolin lisää asfalttia ja valkoiset viivat liikaa vaadittu? Luonnollisesti pääkaupunkiseudun nykyisen tiestön muuttaminen tällaiseksi olisi kallista, mutta eikö edes tulevaa tiestöä voisi suunnitella vähän paremmin pyöräilijöitä silmällä pitäen? Tai että pyörätiet eivät koko ajan poukkoilisi puolelta toiselle?

Pyöräilyn edistämiseksi voisi myös työpaikoilla ja kouluissa olla enemmän pukuhuoneita ja kaappeja, joissa voisi vaihtaa vaatteet ja säilyttää niitä. Esimerkiksi omassa opiskelupaikassani ainut järkevä paikka vaihtaa vaatteita on inva-WC - pukuhuonetta ei löydy, vaikka rakennus on melko uusi. Entäpä löytyykö omalta koulultasi tai työpaikaltasi pukuhuonetta? Tai jopa suihkua? Harvasta löytyy. Houkutteleeko tämä pyöräilemään? Ei todellakaan.

Toiveeni pyöräilijän paremmasta asemasta tosin tuntuvat kaukaiselta haaveelta. Niin paljon näistä pyöräteiden kunnoista on aiemminkin kirjoiteltu (lue esim. "Pyörätiet kuntoon Helsingin keskustassa"), mutta mitään konkreettista ei oikein tunnu tapahtuvan. Kun nykyinen kaupunkisuunnittelu ei panosta pyöräilyyn ja poikittainen joukkoliikenne on oikeasti aika hidasta, mihin valintaan tämä ohjaa? Autoiluun!

Periaatteesta olen vastahakoinen maksamaan kuukausittaista maksua Xbox Liven käytöstä. Kun kilpailevan konsolin PlayStation Network ja PlayStation Store -verkkopalvelu on ilmainen ja rapakon takana asuviin verrattuna Liven tarjoama palvelu on meillä karsitumpaa (esimerkiksi Video Store puuttuu kauppapaikalta vielä kokonaan), tuntuu maksaminen vähän turhalta.

Vielä epäoikeudenmukaisemmalta asia kuitenkin vaikuttaa, kun vertaa palvelun hintoja Euroopassa ja Amerikassa. Eurooppalainen maksaa nimittäin huomattavasti heikkotasoisemmasta palvelusta suurempaa hintaa kuin amerikkalainen. Vuoden Xbox Live Gold jäsenyys maksaa täällä suoraan laitteen verkkopalvelun kautta ostettuna 59,99 €, joka kääntyy nykyisellä valuuttakurssilla n. 87,5 dollariksi. Yhdysvalloissa palvelu taas maksaa 49,99 $ (n. 34,3 euroa). Kenen mielestä tämä on vähintäänkin epäreilua? Ei mikään ihme, että Liven kasvuvauhti on täällä hitaampaa.

Mikään pakkohan ei tietenkään ole maksaa Microsoftin pyytämiä hintoja. Esimerkiksi Play.comista saa ostettua vuoden valmiiksi maksettua Live Gold-peliaikaa hivenen alle 49 eurolla, kun samaisen pahviläpyskän hinta on suomalaisissa kaupoissa noin 55 euroa. Harmi, että Amerikasta ostettu peliaika ei toimi eurooppalaisessa pelikonsolissa. Halvimmalla Xbox Live Gold-peliaikaa saa kuitenkin Huuto.netistä, jossa nimimerkki QUZU1983 myy 13 kk peliaikaa 33,5 eurolla. En tiedä, mistä, tai kenen kautta hän näitä lipukkeita saa, mutta halvalla kuitenkin lähtee. Kaverilla on reilut 500 positiivista palautetta, eikä yhtään negatiivista. Pitipä itsekin tilata 2 kpl. läpysköjä, joten Liveaikaa on nyt melkein vuoden 2011 loppuun asti.

Myynnissä on siis vielä reilut 50 kappaletta lipukkeita, mutta todennäköisesti niitä saapuu vielä lisääkin myyntiin, sen verran suosittuja ne nyt ovat. Kun olet ostanut halutun kappalemäärän lipukkeita ja huutokauppa on sulkeutunut, saat koodit heti suoraan sähköpostiisi maksun kirjautumisen jälkeen. Mitään postikulujakaan ei siis tarvitse maksaa. Koodeja voi rekisteröidä peräkkäin omalle tunnukselle niin monta kuin huvittaa ja Microsoftilta saa vielä vahvistuksen uusimisen onnistumisesta.

Mistä Microsort pisteitä?

Mistä sitten saisi pikkupeleihin tarvittavia Microsoft pisteitä halvimmalla, kun samanlainen pelaajien syrjintä on havaittavissa myös pisteiden kohdalla? Suoraan Xboxin verkkopalvelun kautta ostettaessa Euroopan hintataso on Wikipedian mukaan melkein 150% Amerikkaan verrattuna. Kun 100 pistettä maksaa Suomessa 1,2 euroa, niin Amerikassa 100 Microsoft pistettä verkkopalvelun kautta ostettaessa on 1,25 dollaria (nykykurssilla alle 0,86 euroa). Suoraan sanottuna aikamoinen ero! Microsoftin palvelu on vieläpä niin tyhmä, ettei anna tippaakaan alennusta, vaikka ostaisi pisteitä kuinka paljon tahansa. Älkäämme siis käyttäkö palvelua pisteiden ostoon.

Vekkopalvelun kautta ostettuna 2100 pistettä maksaa siis 25,2 euroa, eli 1,2 euroa/100 pistettä. Kumma kyllä, kotimaan hinnat erikseen ostettaville lipukkeille ovat vielä paljon kalliimpia, kuin luottokortilla verkkopalvelun kautta hankittaessa. Halvin hinta Microsoft pisteille (2100 kpl) Suomessa on noin 27,90 euroa, eli hieman alle 1,33 euroa/100 pistettä. Aika kallista. Halvin vaihtoehto pisteiden tilaukseen onkin Play.com. 2100 kappaletta Microsoft pisteitä maksaa 23,99 euroa, eli vähän päälle 1,14 euroa/100 kappaletta. Jos ostaa vielä isomman satsin (4200 pistettä maksaa 46,49), niin hinnaksi tulee alle 1,11 euroa/100 kappaletta. Jos siis jaksaa odottaa paketin saapumisessa muutaman päivän, niin pisteiden tilaus on halvinta hoitaa Play.comin kautta.

Syksy on tulossa ja marjat kannattaisi poimia metsästä parempaan säilöön. Eilen tulikin poimittua puolessa tunnissa sangollinen puolukoita kahden hengen voimin. Nyt on edessä kuitenkin se pahin, eli marjojen puhdistus. Itse poimiminenhan on yllättävän nopeaa ja rauhoittavaa hommaa, mutta marjojen (etenkin mustikan) puhdistaminen kaikesta roskasta on turhauttavaa ja viekin usein jopa enemmän aikaa kuin itse poimiminen. Hommaa pitäisi jotenkin helpottaa ja nopeuttaa automatisoimalla puhdistus.

Ihminen on tunnetusti fiksu otus ja joku onkin keksinyt jo tähänkin tarkoitukseen erillisen marjanpuhdistimen. Marjanpuhdistin on trattimainen, muovinen laite, johon on liitetty imuri. Roskaiset marjat kaadetaan siis hiljalleen suppiloon, jonka läpi imuri vetää roskat sisuksiinsa ja marjat putoavat alla olevaan astiaan paljon puhtaampina. Raakoja tai muuten huonoja marjoja laite ei tietenkään erottele, joten homma vaatii vielä osittain käsipeliä, tosin tämän jälkeen se on paljon helpompaa ja nopeampaa. Mustikoitakin laitteen pitäisi puhdistaa, mutta omia kokemuksia tästä ei vielä ole.

Marjanpuhdistin, eli se muovinen suppilomainen putki maksaa noin 10-15 euroa ja sitä pitäisi löytyä esimerkiksi useimmista Hongkongin myymälöistä. Laitteeseen liitetty imuri on jotain vanhaa, mutta tehokasta mallia ja lojui tarpeettomana varaston perukoilla.

Jos jollakin on hienoja kokemuksia erilaisten marjojen puhdistuksesta, niin laittakaa mietteitä ja kokemuksia tekstin lopun kommenttilaatikkoon. Olisi myös kiva tietää, jos joku käyttää marjojen poimimiseen uutta marjaharavaa. Onko se oiva apuväline, niin kuin jotkut väittävät? Kuinka nopeasti sen käytön oppii ja kuinka paljon nopeampaa, helpompaa ja tehokkaampaa sen käyttö on vanhaan poimuriin verrattuna?