Kirjastojen pääasiallisena tarkoituksena on pitkään ollut vain kirjojen, musiikin ja DVD-elokuvien lainaaminen. Nyt tarjonta on kuitenkin laajentunut, sillä HelMet-kirjasto (Helsinki Metropolitan Area Libraries) on ottanut valikoimiinsa myös uusimmat konsolipelit (pääasiassa Wii, Xbox 360 ja PS3) ja Blu-ray elokuvat. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastojen muodostamasta kirjastojen verkostosta on mahdollista lainata kirjastokortilla yhtaikaa yhteensä 5 konsolipeliä ja 5 BD-levyä. Laina-aika on 7 vuorokautta.

Jos tarkkoja ollaan, niin konsolipelejä ja Blu-ray-levyjä on ollut mahdollista lainata pääkaupunkiseudun kirjastoista jo maaliskuun alusta lähtien, jolloin tiedote asiasta julkaistiin. Erittäin pienistä ja osin jopa olemattomista varausmääristä voi kuitenkin päätellä, että ihmiset eivät ole vieläkään huomanneet tätä mahdollisuutta.

Mitä on sitten tapahtunut näiden neljän kuukauden aikana, onko valikoima kasvanut maaliskuun aloituksesta tähän päivään asti? Kaikkia Blu-ray-elokuvia on tällä hetkellä 61 kappaletta, pääasiassa elokuvaklassikkoja, joka on jopa kolme vähemmän kuin aloitettaessa. Konsolipelejä on puolestaan 23 kappaletta, joka on jo selvästi enemmän, kuin yksittäiskappaleet alussa. Mitään K-18-merkittyjä pelejä on turha odottaa, mutta hyviä nimikkeitäkin löytyy, esim. Tomb Raider Underworld, Guitar Hero World Tour ja Oblivion.

Valikoima on siis kasvanut ainakin konsolipelien kohdalla jo kiitettävästi ja toivottavasti se myös jatkaa kasvuaan. Suurin osa peleistä ja elokuvista on kuitenkin nopeasti kulutettavaa tusinatavaraa, joten lainaaminen on useimman nimikkeen kohdalla järkevin vaihtoehto. Hyvän pelin tai elokuvan voi sitten myöhemmin ostaa kaupasta, kun tietää mitä saa.

Saas nähdä mitä tämä tekee konsolipelejä vuokraavalle Hubihubille (arvostelu palvelusta), jos kirjastot laajentavat kunnolla pelivalikoimaansa. Jos oikein innostutaan visioimaan, niin miksei kirjastoista voisi kohta lainata vaikkapa lastenrattaita, rullaluistimia tai vaikka akkuporakoneita :) Saahan sieltä jo lainattua muun ohella jo virtamittareitakin, joilla mitata laitteiden sähkönkulutusta. Ainakaan veronmaksaja ei voi palvelusta paljon valittaa.

Lähteet:
http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/17150.cfm
http://www.vartti.fi/artikkeli/01451cd7-7464-4e39-a917-2bd92548fb70

Kävijälaskurin valitseminen nettisivuille voi osoittautua hankalaksi tehtäväksi. Ilmaisia laskureja on tarjolla netissä pilvin pimein ja niistä valitseminen on vaikeaa. Monet laskureista ovat oikeasti hyvin suppeita. Esim. MVnetin kävijälaskuri on kyllä toimiva, mutta ei siitä todellisuudessa kovin paljoa tietoa saa ulos. Google Analytics on ehkä suosituin kävijästatistiikkapalvelu, mutta siinäkin on puutteensa.

Itse etsin jokunen viikko sitten hyvää kävijälaskuria PolkupyöräWikiin. Ja tässä tarkoitan sivustolle asennettavaa omaa kävijälaskuria, en Google Analyticsin tyyppistä "ulkoista" palvelua. Aikaisemmin käytössäni oli FireStats, joka toimikin erittäin mallikkaasti kunnes päivitin sen versioon 1.6.1-stable, koska ohjelmisto itse tätä suositteli. Päivitys kuitenkin aiheutti sen että osa laskurin toiminnallisuudesta lakkasi toimimasta eikä laskurin tekijä ole pystynyt ongelmia korjaamaan. Siispä parempaa laskuria etsimään.

Useiden sivujen läpikäynnin jälkeen törmäsin viimein ilmaiseen kävijästatistiikkaohjelmistoon nimeltä Piwik, jota voin ehdottomasti suositella kaikille sivustoille, joissa on PHP- ja MySQL-tuki. Toisin kuin FireStats, Piwik on GPL-lisensoitu ja sitä voi käyttää ilmaiseksi kaupallisillakin sivustoilla. Piwikin avulla voi tarkastella mm. kävijämääriä, kauanko kävijät käyttävät aikaa sivustolla, mistä kävijät tulevat sivuille (referrer), kävijöiden selain-/käyttöjärjestelmäjakaumaa yms. Kaikki tieto esitetään hyvin havainnollisesti mm. graafeina ja taulukkoina. Käytännössä Piwik tarjoaa hyvin paljon samaa kuin Google Analytics. Kuitenkin Piwik eroaa Google Analyticsistä siten, että kaikki tieto on tallennettu oman palvelimesi tietokantaan.

Itse käytän PolkupyöräWikissä sekä Piwikiä että Google Analyticsiä. Google Analytics on hyvä laskuri, koska lähes kaikki muutkin käyttävät sitä, joten kävijämäärien vertailu on helppoa. Piwik taas on siitä hyvä, että sen avulla voi mielestäni tarkastella tarkemmin, mistä kävijät ovat tulleet - Google Analytics kun ei aina näytä kävijän tarkkaa osoitetta. Esim. jos kävijä on tullut jonkun keskustelufoorumin kautta, näyttää Analytics osoitteen ilman URL-osoitteen parametreja (esim. osoite http://www.mvnet.fi/keskustelu/viewforum.php?f=9 muuttuukin muotoon http://www.mvnet.fi/keskustelu/viewforum.php, joka viekin jo aivan eri paikkaan). Piwikillä ei tätä ongelmaa ole. Piwikin avulla pystyy myös näyttämään kävijöille sivuston kävijätietoja erilaisina graafeina. Ehdottomasti paras kävijälaskuri, jota olen itse kokeillut. Suosittelen.

Lisää hyviä kävijälaskureita löytyy Six Revisions -sivustolta.

Usko kolmiulotteiseen vallankumoukseen ja sen läpimurtoon vuonna 2009 on kova ja tästä kertoo jotain teattereiden ja ensi-iltojen nopea levinneisyys. Vuonna 2009 uusia 3D-ensi-iltoja tulee Suomeen noin kymmenkunta ja seuraavana vuonna 3D-elokuvia ilmestyy jo sitä tahtia, että uuden elokuvan voi katsoa joka ikinen viikko. 3D-kauden suosion ymmärtää, kun muistaa, että näytökset tuovat enemmän rahaa kassaan kuin perinteiset elokuvat. 3D-elokuvia ei voi myöskään ladata laittomasti netistä ja katsoa kotisohvalta käsin.

Tekniikka

Kolmiulotteisuudesta puhuminen on sikäli harhaa, koska kyseessä on stereokuva. Kummallekin silmälle näytetään hivenen erilaista kuvaa, joka aivoissa tulkitaan kolmiulotteiseksi. Syvyysvaikutelma syntyy siis vain huijaamalla ihmisen luontaista tapaa nähdä maailma kolmiulotteisena. Itse 3D-elokuvat kuvataan kahdella rinnakkaisella kameralla, joiden tuottamasta kuvasta luodaan stereokuva. Ohjaajan päätettäväksi jää, millainen syvyysvaikutelma luodaan ja mihin kohtaan yleisön katse halutaan ohjata. Syvyysvaikutelmaan vaikuttaa paljolti leikkaus ja toiminnan määrä. Mitä lyhyempiä leikkauksia ja nopeampaa toimintaa elokuvassa esiintyy, sitä huonompi on syvyysvaikutelma.

Vaikka kaikki 3D-elokuvat kuvataan melkein samalla tavalla, voidaan ne esittää usealla eri menetelmällä. Käytössä on kolme eri menetelmää, joissa stereonäkö toteutetaan hieman eri tavalla. Näitä ovat Dolby 3D Cinema, XpanD ja RealD, joista vain kaksi ensimmäistä on käytössä suomalaisissa teattereissa. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että elokuvia katsellaan lasit päässä. Käytössä on 2K-tarkkuus, eli 2048 x 1080 pikseliä, jokainen ruutu näytetään kolmesti, jonka lisäksi kummallekin silmälle on oma kuvansa, siis 24 x 3 x 2 = 144 kuvaa sekunnissa.

Dolby 3D Cinemassa kuvaerottelu perustuu väripolarisaatioon. Katsojan käyttämät passiivilasit estävät siis silmän näkemästä väärää kuvaa käyttäen väriaaltosuodatusta. Tekniikan varjopuoli on se, että kuva menettää osan valovoimastaan ja on siten hivenen tumma. XpanD-järjestelmän lasit perustuvat infrapunasignaalin avulla ohjattaviin lcd-sulkijoihin. Laseihin suunnataan siis infrapunavalo, joka avaa ja sulkee linssejä tietyssä tahdissa (kehyksissä patteri). Lopputulos on sama kuin Dolbylla, eli toinen silmä ei näe samaa kuvaa kuin toinen, mutta valovoimaa on elokuvissa enemmän. RealD perustuu myös väripolarisaatioon, mutta käytössä olevan hopeanvärisen kankaan takia se on ainut tekniikka, joka estää perinteisten elokuvien katselun. Lasit ovat RealD-menetelmää käytettäessä usein kertakäyttöisiä ja halpoja. Toistaiseksi Suomessa ei ole RealD-teattereita ainuttakaan.

Teatterista riippuen parhaat paikat ovat hyvin lähellä eturiviä, jolloin kuva peittää hyvin näkökentän ja kolmiulotteisuus on tällöin vaikuttavin. Meille suomalaisille ongelmia voi aiheuttaa tekstitys, johon ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota, koska sitä muualla käytetään niin vähän. Kuten kaikilla kuvan elementeillä, myös tekstitykselle on määriteltävä syvyys ja toistaiseksi se on ikään kuin valkokankaan ja katsojan välissä. Käytön jälkeen lasit palautetaan ja viedään pestäväksi seuraavaa näytöskertaa varten.

Ensimmäinen 3D-elokuvani - Bolt 3D

Nyt olen sitten nähnyt myös itse elämäni ensimmäisen 3d-elokuvan. Elokuva oli Disneyn koko perheen tietokoneanimaatio Bolt 3D. Nimi tuskin sanoo kenellekään mitään, joten kerrottakoon lyhyesti, että se on K7-elokuva koirasta, joka oppii reissullaan halki Amerikan, mikä ero on oikealla maailmalla ja elokuvilla. Tällä hetkellä (21.2.2009) Bolt 3D on BioRexin top5-listan ykkösenä. Elokuvasta on tavallinen 2D versio ja kolmiulotteinen versio, josta löytyy sekä suomeksi dubattu tai alkuperäisillä äänillä varustettu kopio (ilman tekstitystä). Itse valitsin jälkimmäisen, tällöin Boltin äänenä kuullaan John Travoltaa. Lipun hinta oli viikonloppuna 13 euroa, arkisin näytöksiin pääsee halvemmalla.

Joku on joskus sanonut, että kolmiulotteisuus muuttaa elokuvan katsomiskokemusta enemmän kuin äänen ja värin tulo aikanaan ja aloittaa kokonaan uuden aikakauden. Täytyy heti todeta, että on lauseessa hivenen perää, mutta enimmäkseen se on markkinamiesten puhetta, jotka yrittävät saada ihmiset kiinnostumaan asiasta. Vaikka elokuva olikin lapsille tarkoitettu, upposi se hyvin myös yli kaksikymppisellekin. Elämyksenä se oli ainakin erilainen. 3D ei paranna tarinaa, vitsejä eikä varsinkaan näyttelijäsuorituksia, mutta kyllä se tällaisen kertakäyttöisen elokuvan viihdearvoa nostaa. Itse elokuva oli ihan hyvä, sivuhahmona mukana kulkeva hamsteri jopa mainio, mutta kyllä se huomio kiinnittyi silti itse uuteen tekniikkaan.

Bolt 3D perustuu siis XpanD-järjestelmään, joten lasien reunoista löytyy pienet infrapunavastaanottimet, joilla lcd-sulkijat synkataan. Finnkinon 3D-lasit ovat ns. "yksi malli sopii kaikille" -tyyppisiä ja ne toimivat myös silmälasien kanssa. Lasit ovat kuitenkin isot, joten ne eivät istuneet päähäni kovin hyvin (nenäni olisi pitänyt olla pidempi). Tunnin katsomisen jälkeen oikeanpuoleinen sanka alkoi painamaan pahasti korvaa. Lasien sivuista oli myös mahdollista nähdä takana olevien ihmisten heijastuksia. Silmät eivät kuitenkaan väsyneet, pääkipua ei tullut eikä leffa ylipäätänsäkään aiheuttanut minkäänlaista pahoinvointia.

Kaiken kaikkiaan kolmiulotteisuus toimi paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Mitä kauemmin elokuvaa katsoi, sitä paremmin syvyysvaikutelma tuli esille. Välillä jäin jopa ihailemaan ruohonkorsien, raajojen yms. objektien toteutusta ja sijaintia muun elokuvan vilistäessä taustalla. Välillä yllätyin, miten lähelle katsojaa jokin esine onkaan saatu. Näin yhden katsomiskerran perusteella on kuitenkin mahdoton kuvailla, miltä kolmiulotteinen kuva tuntuu, tai mitä lisäarvoa se antaa. Se pitää itse kokea. Kokeilepa katsoa yhdellä silmällä lähellä olevan koristekasvin lehtiä ja niiden suhdetta toisiinsa. Avaa sitten toinenkin silmä ja yritä kuvitella, että se oli siirtymä kaksiulotteisesta elokuvasta kolmiulotteiseen. Mikä ja kuinka suuri oli saavutettu lisäarvo? Harmi, että toistaiseksi suurin osa 3D elokuvista on animaatioita.

Odotan mielenkiinnolla sitä, kun ensimmäiset kunnon 3D-videopelit/konsolit saapuvat markkinoille. Paskoisiko sitä jo oikeasti housuihinsa, kun pelaisi uutta Dead Spacea kolmiulotteisena. En malta odottaa.

lähteet:
MikroBitti 10/2008 - 3D-elokuvat saapuvat teattereihin
http://plaza.fi/kaista/elokuvat/haastattelut/kolmiulotteinen-elokuva-saapui-suomeen

Useimmiten netistä ei löydä kovin positiivisia kokemuksia eri laitteiden huolloista. Joskus laitetta ei ole huollettu laisinkaan tai takuuhuoltojen kanssa on saanut todella tapella. Niinpä itsekin varauduin jo pahimpaan, kun minun täytyi viedä kaksi vuotta vanha kannettavani huoltoon. Tämä oli samainen LG:n kannettava, josta kirjoitin parisen vuotta sitten. Viime vuoden lopussa kannattavaan oli ilmestynyt vika, johon ei usein törmää: näytön sisään oli mennyt hius ja vähän muutakin likaa (ks. lähikuva hiuksesta oikealla ja kuva näytöstä, jossa lika ympyröity punaisella). Hius ja lika olivat siis todella näytön sisällä, keskellä näyttöä ja eivät liikkuneet juuri mihinkään. Kaiken lisäksi koneen takuuaika oli juuri umpeutumassa.

Ilmoitin viasta LG:n tuelle sähköpostitse päivää ennen, kun takuuaika meni umpeen. Heillä oltiin myös hyvin ihmeissään viasta, mutta oltiin ymmärtäväisiä ja neuvottiin näyttämään konetta InfoCarella, joka hoitaa LG:n kannettavien huollot. Vaikka LG:llä sanottiinkin, että heidän puolestaan vika menee takuuajan piiriin, InfoCare kuulemma tekee aina lopullisen päätöksen, meneekö huolto takuuseen (valmistajalta saamiensa ohjeistuksien perusteella). En tosin saanut muiden ihmisten kokemusten perusteella InfoCaresta kovinkaan positiivista kuvaa (esim. DVD Plaza Forums > Infocare ja luokaton huolto). Kun tiedustelin InfoCarelta sähköpostitse, meneekö vika takuuseen, sain sieltä sen suuntaisia vastauksia, että vika ei välttämättä menisi takuuseen. He tosin mainitsivat, että lopullinen päätös tehtäisiin vasta, kun he näkevät koneen fyysisesti.

Noh, vuoden alussa kiikutin sitten koneen näytille InfoCaren asiakaspalvelupisteeseen Vantaalle. Onneksi matkaa oli sen verran vähän, että se taittui vielä pyörällä (20 km suuntaansa), joten ei tarvinnut sählätä postin kanssa. Paikan päälle saapuessani olin jo varautunut pahimpaan. Ajattelin, että tässä saisi nyt taas tapella takuuhuollon kanssa ja varmaan soittaa kuluttaja-asiamiehelle, että vian saisi takuuseen. Mutta kas kummaa, asiakaspalvelija oli todella ystävällinen ja huoltopäällikön kanssa he tulivat lopputulokseen, että totta kai tämä menee takuuseen. Yllätyin erittäin positiivisesti!

Sain tosin muutaman päivän päästä perään soiton InfoCaren huollosta, että koneen takuuaika oli mennyt umpeen. Totta oli, että takuuaika oli mennyt umpeen, kun toin koneen huoltoon, mutta ilmoitin viasta LG:lle ennen takuuajan umpeuduttua. Ilmeisesti huollossa oli tapahtunut jokin informaatiokatkos, joka annettakoon anteeksi. Huollon tilaa pystyi itse seuraamaan InfoCaren seurantasivulla koneen sarjanumeron perusteella (ihmettelen tosin, että tätä seurantapalvelua ei missään sen enemmin mainosteta). Kone oli huollossa tasan kaksi viikkoa ja se tuotiin huollettuna suoraan kotiovelleni. Kokonaisuudessaan hyvin ripeää ja ystävällistä toimintaa niin LG:ltä kuin InfoCarelta. En voi muuta kuin kiitellä. Näin se huolto pitääkin pelata.

Mitä tästä opimme? Ei siis kannata aina luoda mielipidettään netissä muiden kokemusten pohjalta. Toki on hyvä etsiä muiden kokemuksia, mutta on myös hyvä pitää mielessä, että usein ihmiset eivät kirjoita niin paljon positiivisista kokemuksistaan, mutta negatiivisia kokemuksia jaetaan sitäkin enemmän. Siksipä itse jaan tämän positiivisen kokemuksen.

Itsevaltiaista tutun Filmiteollisuuden tuotantoa oleva Pasila aloittaa vihdoinkin toisen tuotantokautensa TV 2:lla maanantaina 19. tammikuuta 2009 kello 21:20. Kevään mittaan nähdään 12 uutta jaksoa. Pasila on tietokoneella animoitu ja aikuisille suunnattu satiirinen piirrossarja poliisityöstä. Televisiosarja kuuluu ehdottomasti kotimaisten sarjojen parhaimmistoon ja vetää vertoja jopa Simpsoneille, Futuramalle tai vaikkapa South Parkille.

Sarjasta tietämättömille kerrottakoon, että Pasila kertoo tuttia imeskelevästä, 30-vuotiaasta uuden polven poliisista (maanis-depressiivinen, laiska ja epätasapainoinen) Kyösti Pöystistä, joka taistelee kotimaista rikollisuutta vastaan omintakeiseen tyyliinsä (psykologiset metodit) vielä absurdimpien virkaveljiensä kanssa. Henkilögalleria on erittäin monipuolinen ja käsiteltävät asiat ovat hauskoja ja viihdyttäviä. Koko sarja on täynnä verbaalista lahjakkuutta ja piirrosjälki on vakuuttavaa.

Alun perin sarja oli suunniteltu vain yhden tuotantokauden mittaiseksi, käsittäen vain 12 jaksoa. Suuren suosion takia sarjaa päätettiin onneksi jatkaa toisen tuotantokauden verran. Sarjan uudet jaksot ovat nähtävissä Pasilan nettisivuilta luultavasti heti TV-esityksen jälkeen. Jostain syystä 1. tuotantokauden jaksot on poistettu sivuilta, mutta ne voi onneksi katsoa myös selaimella netistä tämän linkin takaa.

Animoitu TV-sarja Pasila on saanut ennätyspaljon positiivista palautetta ja useista päähenkilö Kyösti Pöystin repliikeistä on syntynyt jo legendaarisia sanontoja. Jos et ole tähän sarjaan vielä törmännyt, niin nyt on viimeistään aika katsoa. Vihdoinkin laatuviihdettä television parhaaseen katseluaikaan. Pasila näyttää, mitä suomalainen kunnon komedia oikeastaan onkaan ja miten sitä pitäisi tehdä.

Ensimmäinen tuotantokausi löytyy myös DVD:nä esimerkiksi NetAnttilasta hintaan 12,9€ (sisältää postikulut 2,95 euroa). Ei mikään paha hinta. Toivottavasti saisimme nauttia tulevaisuudessa myös sarjan kolmannestakin tuotantokaudesta. Nyt kaikki kipin kapin katsomaan :)