Sisällys

• 1. Mitä hormonit ovat?
  • 1.1 Hormonit ja umpirauhaset
• 2. Umpirauhaset ja niiden hormonit
  • 2.1 Aivolisäke ja hypotalamus
    • 2.1.1 Vasopressiini
    • 2.1.2 Oksitosiini
    • 2.1.3 Tyreotropiini
    • 2.1.4 Somatotropiini
    • 2.1.5 Dopamiini
  • 2.2 Kilpirauhanen
    • 2.2.1 Tyroksiini
    • 2.2.2 Trijodityroniini
  • 2.3 Lisäkilpirauhaset
  • 2.4 Haiman umpirauhasosa
    • 2.4.1 Glukagoni
    • 2.4.2 Insuliini
  • 2.5 Lisämunuaiset
    • 2.5.1 Lisämunuaiskuori
    • 2.5.2 Lisämunuaisydin
  • 2.6 Sukupuolirauhaset
    • 2.6.1 Naishormonit
    • 2.6.2 Mieshormonit
    • 2.6.3 Keltarauhashormoni
  • 2.7 Käpyrauhanen
    • 2.7.1 Melatoniini
• 3. Tutkielman yhteenveto
• Lähdeluettelo

1. Mitä hormonit ovat?

1.1 Hormonit ja umpirauhaset

Hormonit ovat elimistön erittämiä orgaanisia eli eloperäisiä yhdisteitä, jotka vaikuttavan verenkierron avulla jo hyvin pienin pitoisuuksina hormonien kohdesolujen toimintaan. Hormonit toisin sanoen vaikuttavat elimistön aineenvaihduntaan, kasvuun, kehitykseen ja käyttäytymiseen. Hormoneja erittävät pääasiallisesti umpirauhaset (endokriiniset rauhaset), joista tärkeämpiä ovat aivolisäke ja hypotalamus, kilpirauhanen, lisäkilpirauhaset, haima, sukupuolirauhaset sekä käpyrauhanen. Lisäksi muita hormonien erittymispaikkoja ovat muun muassa munuaiset, istukka, sydän ja iho. Umpirauhasten johdosta hormonit eroavat avorauhasten eritteistä, jotka kulkevat kohteisiinsa tiehyiden kautta.

Jokaisella hormonilla on jossakin päin elimistöä oma vastaanottajamolekyylinsä (ts. reseptorimolekyyli), joka nimestään päätellen vastaanottaa kyseistä hormonia ja ohjaa sitä toimimaan juuri kyseisessä solussa. Hormonien vaikutusalue kohdistuu lähes poikkeuksetta solun aineenvaihduntaan, koska se on elimistölle ja solulle se tärkein alue. Poikkeuksiakin tosin löytyy. Aineenvaihdunnan avulla esimerkiksi kasvuhormoni pystyy säätelemään luiden kasvua. Umpirauhaset pystyvät tuottamaan useita eri hormoneja, joka helpottaa tutkijoita. Tämän tiedon avulla tutkijat pystyvät löytämään koko ajan yhä uusia ja uusia hormoneja ihmisen monimutkaisesta elimistöstä. Esimerkiksi lisämunuaisista on löydetty kaikkiaan yli 150 eri hormonia, joita kaikkia ei tosin tunneta vieläkään.

On myös mahdollista, että jotain hormonia erittyy väärä määrä. Tämä saattaa johtaa kehityshäiriöihin tai sairauksiin. Jos hormonia erittyy liikaa, on mahdollisuus poistattaa osa umpirauhasesta, jolloin hormonin liikaeritys tasoittuu normaalille tasolle. Hormonivajauksen kohdalla teuraseläimistä eristetyn hormonin avulla pystytään lääkitsemään vajauksesta ilmentyneitä sairauksia. Nykytekniikan avulla hormonit pystytään valmistamaan erilaisten DNA-tekniikoiden avulla (esimerkkinä koibakteeri pystyy valmistamaan ihmisen diabetekseen insuliinia). On todettu, että bakteerien valmistamat hormonivalmisteet ovat paljon halvempia kuin eläimistä eristetyt. DNA-tekniikoiden avuilla on myös mahdollista luoda hormoniyhdisteitä, joita ei löydy luonnosta ollenkaan.

2. Umpirauhaset ja niiden hormonit

2.1 Aivolisäke ja hypotalamus

Aivolisäke eli hypofyysi sijaitsee kitaluun syvennyksessä aivojen alla. Se painaa suunnilleen puoli grammaa. Aivolisäke jaetaan kahteen alueeseen; etu- ja takalohkoon. Aivolisäke erittää yhteensä kahdeksaa eri hormonia, joista kuusi erittyy etulohkosta ja kaksi takalohkosta. Itse asiassa takalohko on pelkästään hormonivarasto, sillä takalohkon hormonit syntyvät väliaivojen alaosassa talamuksen alapuolella, joka tunnetaan paremmin nimellä hypotalamus. Sieltä hormonit siirtyvät aivolisäkkeen takalohkoon, josta ne pääsevät verenkiertoon. Hypotalamus säätelee aivolisäkkeen etulohkon hormonien eritystä omilla hormoneillaan (muun muassa vapauttajahormonit ja estäjähormonit), jotka siirtyvät etulohkoon erityisten pienten hiussuonten kautta.

Aivolisäkkeen takaosassa erittyy muun muassa antidiureettista hormonia (ADH) eli vasopressiinia sekä oksitosiinia. Etulohkossa sen sijaan muodostuu kasvuhormonia eli somatotropiinia, tyreotropiinia, kortikotropiinia, follitropiinia sekä lutropiinia. Hypotalamus erittää dopamiinia, joka tunnetaan myös mielihyvähormonina ja keskushermoston välittäjäaineena.

2.1.1 Vasopressiini

Antidiureettinen hormoni (ADH) eli vasopressiini on hormoni, joka erittyy aivolisäkkeen takaosassa. Hormonin vaikutuksia ovat virtsanerityksen väheneminen sekä virtsan väkevöityminen. Se on myös tärkein nestetasapainoa ylläpitävä hormoni. Tutkimuksissa on huomattu, että pienikin määrä vasopressiinia aiheuttaa veden takaisinimeytymisen munuaisiin. Jos elimistö kärsii kovasta veden puutteesta, on vasopressiinin eritys suurimmillaan. Tällöin virtsa on niukkaa ja väkevää. Jos ihminen vastaavasti juo todella paljon vettä, vaikkei elimistöllä olisikaan vesipulaa, voi hormonin eritys lakata joksikin aikaa. Virtsa on tällaisessa tapauksessa runsasta ja laimeaa. On myös huomattu, että muun muassa morfiini, nikotiini, kipu, stressi ja kuume saattavat lisätä vasopressiinin tuotantoa. Sitä vastoin alkoholit ja kofeiini vähentävät sen eritystä.

Jos elimistö ei saa tarpeeksi vasopressiinia, puhutaan tällöin vesitystaudista eli diabetes insipidusta, jolloin veden takaisinimeytyminen ei toimi munuaisissa. Vesi poistuu silloin suoraan elimistöstä koko ajan (mahdollisesti jopa 10–20 litraa vuorokauden aikana). Potilaan on silloin juotava runsaasti nesteitä. Taudin oireita ovat runsaan juomisen lisäksi muun muassa yökastelu sekä elimistön kuivuminen.

On myös mahdollista, että vasopressiinia erittyy elimistöön liikaa, joka tosin on todella harvinaista. Tällaiset potilaat sairastavat yleensä vesimyrkytyksen, joka on hengenvaarallinen tauti, jolloin kaikki ohutsuoleen tullut vesi imeytyy.

2.1.2 Oksitosiini

Oksitosiinia (tunnetaan myös nimellä raskaushormoni) muodostuu väliaivojen tumakkeissa ja vapautuu verenkiertoon aivolisäkkeen takaosassa, jossa se erittyy naisen synnyttäessä. Hormoni aiheuttaa kohdun lihasten supistumisen ja saa myös sikiön liikkeelle. Oksitosiinin tehtävänä on saada imettävältä naiselta maito poistumaan rinnoista supistamalla pieniä lihaksia, jotka ympäröivät maitorauhasia. Oksitosiinia erittyy myös seksuaalisen mielihyvän yhteydessä.

2.1.3 Tyreotropiini

Tyreotropiini (eli TSH) on aivolisäkkeen etulohkon erittämä hormoni, joka on välttämätön kilpirauhashormonin eli tyroksiinin valmistukselle. Jos elimistö kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta, suurenee tyreotropiinin määrä veressä reilusti. Se johtuu hormonien säätelyjärjestelmästä, joka on monimutkainen. Kun kilpirauhasen tuottaman tyroksiinin määrä alkaa hiljalleen vähetä, huomaa aivolisäke sen välittömästi ja alkaa lisätä tyreotropiinin tuotantoa, jotta hormonin lisääntynyt määrä saisi kilpirauhasen tuottamaan yhä enemmän ja enemmän tyroksiinia. Jos ihminen kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta, on siitä oireina muun muassa paleleminen, painon nousu, yleinen hidastuminen sekä ihon kuivuminen.

Sen sijaan kilpirauhasen ylitoiminnassa tyreotropiinin määrä vähenee rajusti. Tilanne on täsmälleen samanlainen kuin kilpirauhasen alitoiminnassa, tosin vain käänteinen. Liika tyroksiini sammuttaa tyreotropiinin tuotannon, jotta kilpirauhasen toiminta vähentyisi (hormonia olisi tässä tilanteessa jo liikaakin). Oireina ovat muun muassa lisääntynyt hikoilu, sydämen tykytys, laihtuminen, löysä vatsa ja yleinen vauhdikkuus. Elämä saattaa tuntua siltä, että eläisi ylikierroksilla.

2.1.4 Somatotropiini

Somatotropiini on aivolohkon etulohkossa valmistuva hormoni, jonka pääsääntöinen tarkoitus on saada ihmisen kasvua lisääntymään. Se vaikuttaa eniten luuston kehitykseen sekä ruumiin pituuteen. Somatotropiinin kanssa toimii myös samantapainen hormoni, somatropiini, joka tosin syntyy biosynteettisesti. Sitä käytetään eniten lasten lyhytkasvuisuuden hoidossa.

Jos kasvuhormonin tuotanto on kasvuiässä normaalia suurempi, tulee ihmisestä jättikasvuinen eli toiselta nimeltä jättiläinen. Jos hormonin tuotanto on normaalia pienempi, seuraa siitä lyhytkasvuisuus. Toisin kuin kilpirauhasen vajaatoiminnon takia lyhytkasvuisiksi jääneet henkilöt nämä ihmiset ovat älyltään normaaleja ja mittasuhteiltaan sopusuhtaisia. Sirkuksessa ja muissa huvipaikoissa näkyvät ”kääpiöt” ovat siis usein kasvuhormonien puutteesta lyhytkasvuisiksi jääneitä henkilöitä.

2.1.5 Dopamiini

Dopamiini on keskushermoston välittäjäaine sekä mielihyvähormoni. Se on aivojen hypotalamuksen erittämä hormoni, joka torjuu aivolisäkkeessä syntyvän toisen hormonin, prolaktiinin, eritystä verenkiertoon. Dopamiini ottaa osaa tunteiden säätelyyn. Se toimii adrenaliinin ja noradrenaliinin esiasteena ja on niiden ohella sydämen sykettä ja verenpainetta nostattava vaikutus.

Dopamiinilla on suuri merkitys välittäjäaineena eri sairauksissa. Parkinsonin taudissa dopamiinia ei ole tarpeeksi keskushermostossa, jonka johdosta tauti syntyy pikkuhiljaa. Myös tarkkaavaisuushäiriössä eli ADHD:ssa dopamiinin saaminen otsalohkoon on puutteellista. Se ei ole kuitenkaan ainoa syy ADHD:n syntyyn, vaan dopamiinin puutoksen johdosta syntyy joukko uusia ongelmia, joiden johdosta tarkkaavaisuushäiriö kehittyy.

2.2 Kilpirauhanen

Kilpirauhanen on parisenkymmentä grammaa painava umpirauhanen kaula etuosassa, hieman kurkunpään alapuolella. Sen kahta lohkoa yhdistää kapea kannas. Tutkimuksissa on huomattu, että kilpirauhanen on muodostunut pienistä hyytelöä sisältävistä rakkuloista, jotka erittävät kahta jodipitoista hormonia, tyroksiinia sekä trijodityroniinia. Molemmat ne lisäävät energia-aineenvaihduntaa. Tyroksiini muuttuu kudoksissa lähinnä trijodityroniiniksi, joten se on varsinainen kilpirauhashormoni, joka vaikuttaa elimistöön. Molemmat hormoneista siirtyvät rakkuloiden kautta verenkiertoon.

Näiden hormonien lisäksi kilpirauhanen erittää myös kalsiumaineen vaihduntaan vaikuttavaa lisäkilpirauhashormonin vastavaikuttajaa, kalsitoniinia. Sen vaikutus ihmisellä on hyvin pieni, mutta pienentää veren kalsiumpitoisuutta.

2.2.1 Tyroksiini

Tyroksiini on hormoni, jota erittyy kilpirauhasesta. Sitä erittyy koko eliniän. Nuorella ihmisellä se säätelee kasvunkehitystä ja aikuisella enemmän aineenvaihduntaa. Tyroksiinin muodostukseen tarvitaan tyrosiinia sekä jodia. Tyroksiini nopeuttaa elimistön perusaineenvaihduntaa. Se muun muassa kiihdyttää rasvojen palamista mitokondrion osissa. Tyroksiini lisää ravintoaineiden imeytymistä suolistossa.

2.2.2 Trijodityroniini

Trijodityroniini on hormoni, jota erittyy kilpirauhasesta. Se on toisen kilpirauhashormonin tyroksiinin aktiivinen muoto. Trijodityroniini käynnistää mitokondriossa prosessin, jossa glukoosi muuttuu ATP:ksi eli adenosiinitrifosfaatiksi. ATP on yhdiste, joka sisältää energiaa. Elimistö käyttää sitä myös energian lähteenä.

2.3 Lisäkilpirauhaset

Lisäkilpirauhaset ovat umpirauhasia, jotka sijaitsevat kilpirauhaslohkojen takana. Niitä on yleensä neljä. Niiden tärkeimpänä tehtävänä voidaan pitää veren kalsiumpitoisuuden sääteleminen. Tämä on erityisen tärkeää, sillä normaalin hermotoiminnan yhtenä edellytyksenä on verinesteen oikea kalsiumpitoisuus. Lisäkilpirauhaset erittävät yhtä hormonia, parahormonia, joka ylläpitää tätä tasapainoa siten, että elimistö voi käyttää hyväkseen luuston kalsiumvarastoa. On hyvin mahdollista, että raskaana olevien naisten hampaat ja luut haurastuvat, sillä lapsi ottaa tarvitsemansa kalsiumin äidistä. Äiti voi myös joutua luovuttamaan omaa kalsiumiaan, jos ravinnon oma kalsium ei riitä sekä äidille että lapselle.

Lisäkilpirauhasten liikatoiminta voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa luukatoa eli osteoporoosia, jossa luu haurastuu nopeammin kuin normaalisti ja sen kestävyys heikkenee selvästi. Yleensä osteoporoosia havaitaan vasta yli 50-vuotiailla naisilla, joilla on juuri alkaneet vaihdevuodet.

Lisäkilpirauhasten vajaatoiminta sen sijaan aiheuttaa ihmiselle luiden liikakasvun vaaraa eli osteopetroosia. Tauti on hyvin harvinainen ja se periytyy suvun yhteydessä.

2.4 Haiman umpirauhasosa

Haima (pancreas, organum excretens abdominis) on noin sadan gramman kokoinen rauhanen vatsaontelon takaosassa. Haima jaetaan kahteen osaan; eksokriiniseen eli avoeritteiseen osaan (n. 98 % koko haiman koosta) sekä endokriiniseen eli umpirauhasosaan (n. 2 % koko haiman koosta). Umpirauhasosan pienet haimasaarekkeiden alfasolut (myös A-solut) erittävät veren glukoosipitoisuutta suurentavaa glukagonia ja beetasolut (myös B-solut) veren glukoosipitoisuutta pienentävää insuliinia.

2.4.1 Glukagoni

Glukagoni on hormoni, joka säännöstelee sokeriaineenvaihduntaa. Glukagonia erittyy A-soluista ihmisen koko eliniän aikana. Glukagoni on myös toisen haiman hormonin, insuliinin, vastavaikuttaja. Verensokerin ollessa hyvin alhaalla, lisää glukagoni glukoosia vereen, jolloin glukagonipitoisuus elvyttää insuliinin eritystä yhdessä ruoansulatuskanavan entsyymien kanssa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että glukagoni vapauttaa yhdessä adrenaliinin kanssa glukoosia maksasta ja sen glykogeenista.

2.4.2 Insuliini

Haiman hormoneista tunnetuin on insuliini, joka säätelee sokeriaineenvaihduntaa elimistössä yhdessä glukagonin kanssa. Beetasolut tuottavat insuliinia haimassa. Toisin kuin glukagonilla, on insuliinilla kaksi vastavaikuttajaa; glukagoni ja adrenaliini. Insuliini voimistaa glukoosin matkaa lihassolujen solukalvon läpi. Insuliinin eritystä lisäävät muun muassa GIP-hormoni, joka on lähtöisin duodenumin seinämästä, parasympaattinen hermosto sekä glukagoni.

Jos B-solut tuottavat liian vähän insuliinia, on potilaalla tällöin diabetes eli sokeritauti. Se on yleisin hormonisairaus, jota Suomessa sairastaa lähes 200 000 ihmistä. Tauti voidaan jakaa kahteen ryhmään; nuoruustyypin diabetekseen (tyypin 1 diabetes) tai sitten aikuistyypin diabetekseen (tyypin 2 diabetes). Tyypin 1 diabeteksessa beetasolut ovat tuhoutuneet lähes kokonaan, jolloin hoitona käytetään ruiskutettavaa insuliinia. Tätä sairautta löytyy Suomesta keskimäärin enemmän kuin mistään muualta päin maailmaa. Syyt sairauden syntyyn löytyvät perinnöllisistä tekijöistä, tosin myös jokin ulkoinen tekijä voi laukaista tilanteen, kuten esimerkiksi jokin virus. Tyypin 1 diabetes voi alkaa myös vanhemmilla ihmisillä.

Aikuistyypin diabeteksessa B-soluja on vielä jäljellä, mutta niiden tuotanto ei riitä glukoositasapainon ylläpitämiseen. Insuliinin eritys on kuitenkin yleensä vähentynyt, ja sen lisäksi vaikuttaa myös insuliinin heikentynyt teho muun muassa maksa-, lihas- ja rasvakudokseen. Hoitokeinoja käyvät aluksi laihduttaminen sekä mahdollisesti suun kautta otettavat, beetasoluja piristävät tabletit. Taudin perinnöllinen osuus on hyvin selvä, sillä yleensä potilaan identtinen kaksonen sairastuu lähes aina. Myös muun muassa korkea ikä, liikunnan vähäisyys ja kohonnut verenpaine vaikuttavat taudin puhkeamiseen.

Diabeteksen hoidossa on varottava antamasta liian suuria annoksia, koska liiallisen insuliinin vaikutuksen alaisena vereen ei jää lähes yhtään glukoosia. Tämän seurauksena saattaa olla tajunnan menetys, kouristuksia ja jopa mahdollisesti kuolema.

2.5 Lisämunuaiset

Kummankin munuaisen päällä, paksun rasvakerroksen sisällä, on lisämunuainen, joka on umpirauhanen. Se sisältää kaksi erilaista osaa; kuorikerroksen sekä ytimen, jotka molemmat tuottavat omia hormonejaan. Jos lisämunuaiskuorella on liikatoimintaa, voi se aiheuttaa muun muassa lihavuutta vartalossa ja kasvoissa sekä vastaavasti laihuutta raajoissa. Tämä on erittäin harvinaista nykyisin. Tosin lisämunuaiskuoren vajaatoiminta on yleisempää ja siitä seuraa Addisonin tauti, jonka seurauksena ovat muun muassa alentuva verenpaine huimauskohtausten välissä sekä elimistön kuivuminen ja laihtuminen. Molempia tauteja hoidetaan lisämunuaisen omilla hormoneilla.

2.5.1 Lisämunuaiskuori

Lisämunuaiskuori erittää steroidirakenteisia hormoneja, joita sanotaan kortikoideiksi. Nämä hormonit jakautuvat keskenään kolmeen ryhmään; mineralokortikoideihin, glukokortikoideihin ja mieshormoneihin. Mineralokortikoidit vähentävät virtsassa natriumin ja lisäävät kaliumin määrää. Aldosteronin avulla elimistö pidättää itsessään natriumioneja. Ilman aldosteronin eritystä ihminen kuolisi hoidotta muutamassa päivässä nestevajaukseen. Lisämunuaiskuori pystyy myös itse mittaamaan veren natrium- ja kaliumpitoisuuden sekä säätelemään aldosteronin määrää.

Glukokortikoidit vaikuttavat hiilihydraattien aineenvaihduntaan. Tärkein glukokortikoidi on kortisoli, joka erittyy tietyn vuorokausirytmin mukaisesti. Kudokset tarvitsevat kortisolia aineenvaihdunnan säätelyyn ja lämmönsäätelyyn. Se ylläpitää myös normaalia vireystilaa ja kykyä selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Kortisolia on aamuisin eniten veressä, joka valmistaa elimistöä ylösnousun rasituksiin. Stressi vaatii myös kortisolia.

Lisämunuaiskuori erittää vielä mieshormoneja eli androgeenejä. Ne saavat aikaan muun muassa sen, että naiset saavat kasvupyrähdyksen murrosiässä.

2.5.2 Lisämunuaisydin

Lisämunuaisydin valmistaa katekoliamineiksi kutsuttuja hormoneja, joita ovat muun muassa noradrenaliini sekä adrenaliini. Noradrenaliinia valmistuu myös hermosoluissa. Nämä hormonit vaikuttavat pääasiallisesti samalla tavoin, verenpainetta nostavasti. Tosin ne vaikuttavat eri tavoin kohdesolujensa reseptoreihin. Noradrenaliini supistaa valtimoiden seinämien lihassoluja, jolloin verenpaine nousee. Adrenaliini vastaavasti nopeuttaa vaikuttavasti sydämen sykettä. Hormonien aikaansaannoksesta keuhkoputkien lihassolut herpaantuvat, jolloin ilma virtaa helpommin sisään ja ulos. Astmakohtauksen aikana käytetään adrenaliinin tavoin toimivia aineita.

2.6 Sukupuolirauhaset

Kummallakin sukupuolella on omat sukupuolirauhasensa; naisella munasarjat ja miehellä kivekset. Ne erittävät steroidirakenteisia hormoneja (naishormonit, keltarauhashormonit, mieshormonit).

2.6.1 Naishormonit

Estrogeenit eli naishormonit säännöstelevät naiselle ominaisia sukupuoliominaisuuksia sekä muun muassa kohdun toimintaa. Estrogeeniä kehittyy naisen munasarjoissa, mutta myös hieman lisämunuaisissa ja rasvakudoksessa. Estrogeenin tuotanto on suurimmillaan n. 12–50 vuoden iän välissä, murrosiän alusta vaihdevuosiin. Estrogeenit aiheuttavat naiselle kuukautiskierron. Naishormonia löytyy myös erilaisista ehkäisypillereistä. Estrogeenien määrä vaihtelee rajusti ennen kuukautisia ja tämän on katsottu olevan osasyy naisten mielialanvaihteluihin.

2.6.2 Mieshormonit

Estrogeeniä vastaava mieshormoni on nimeltään testosteroni. Molemmat sukupuolet erittävät sitä, mutta miehillä määrät ovat valtavasti suurempia. Testosteroni aiheuttaa miehillä äänen madaltumisen, lihasten kehittymisen sekä karvoituksen. Testosteroni kiihdyttää myös lihasten kasvamista, jonka johdosta hormonia käytetään myös paljon dopingaineena. Testosteronin erittyminen vähenee selvästi, mitä vanhimmaksi ihminen tulee. Sitä käytetään myös miesten ja naisten vaihdevuosihoidoissa. Alhainen testosteronipitoisuus voi aiheuttaa muun muassa hikoilua tai palelua, ihon kuivumista, sukupuolivietin katoamista, karvoituksen vähenemistä sekä luiden ohenemista.

2.6.3 Keltarauhashormoni

Progesteroni eli keltarauhashormoni on naissukupuolihormoni. Sitä erittyy keltarauhasesta sekä istukasta. Kohdun limakalvo muokkautuu sen mukaan kuukautiskierron lopulla ja raskauden aikana sikiön kasvulle sopivaksi. Keinotekoista keltarauhashormonia kutsutaan progestiiniksi ja sitä käytetään lähinnä ehkäisypillereissä.

2.7 Käpyrauhanen

Käpylisäke eli käpyrauhanen on kolmannen aivokammion takaseinämässä sijaitseva umpirauhanen. Se painaa todella vähän, enintään 0,2 grammaa. Käpyrauhanen erittää vereen melatoniinia, joka toimii ruumiin ”sisäisenä kellona”. Käpyrauhanen erottuu röntgenkuvasta selvästi paremmin kuin muut aivojen osat, koska se on täysin kalkkiutunut. Liiallinen kalkkiutuminen saattaa tosin johtaa epäilyksiin kasvaimeen käpyrauhasessa.

2.7.1 Melatoniini

Melatoniini on hormoni, joka toimii ihmisen pimeähormonina. Se säätelee kehon biologista kelloa, unirytmiä ja auttaa unensaantia. Se säätelee myös muita hormoneja, kuten kasvuhormonia sekä kilpirauhashormonia ja niiden eritystä eri vuorokaudenaikoina. Se myös vahvistaa puolustusjärjestelmää sekä vaikuttaa mielialoihin. Se päättää periaatteessa ihmisen elämästä ja kuolemasta. Stressistä kärsivä ihminen ei eritä melatoniinia paljoakaan. Normaalisti sitä erittyy eniten lapsena ja iän myötä vähenee.

3. Tutkielman yhteenveto

Ihminen on monimutkainen järjestelmä, joka sisältää paljon yksityiskohtia sekä toisista vaikuttavia asioita. Yhden asian ollessa huonosti toinen yrittää korjata sen, mutta saattaa aiheuttaa samalla lisää vaikeuksia. Hormonit toimivat sisäelinten ja umpirauhasten kanssa yhteistyössä. Hormonien merkitys ihmisen kehitykselle ja elämälle on välttämätön. Vaaran uhatessa adrenaliini varoittaa meitä siitä, mennessämme nukkumaan melatoniini auttaa unensaannissa ja kortisolin ansiosta jaksamme nousta aamuisin sängyltä uuteen päivään.

Tutkiessani eri hormoneita ja niiden merkitystä ihmisille olen oppinut valtavasti samalla ihmisestä itsestään. Aloittaessani tehtävää kuvittelin osaavani tämän jälkeen lähinnä pelkät hormonit ja niiden nimet sekä hyvässä tapauksessa jotkin hienoimmat termit. Toisin kuitenkin kävi! Olen joutunut tutkimaan ihmistä tarkemmin ymmärtääkseni sen, miten hormonit vaikuttavia kaikkiin asioihin, mitä teemme päivittäin. Ilman hormoneja ihminen ei pystyisi elämään ollenkaan, se on karu fakta. Lähes kaikki elintoiminnot pysähtyivät, mutta eläminen olisi mahdotonta. Siksi on tärkeää löytää hormoniongelmiin ratkaisuja ja onneksi niin on tehty ja tullaan vielä jatkossa tekemäänkin. Tulevaisuudessa tulemme vielä löytämään ihmisestä uusia hormoneja, joiden ansiosta ehkä jonakin päivänä tunnemme ihmisen läpikohtaisin. Tulevaisuus tulee näyttämään sen.

Lähdeluettelo

Kirjat:

• Tast, Tyrväinen, Nyberg, Leinonen: Lukio 3 – Koulun biologia: Ihminen (2003), OTAVA
• Nienstedt, Kallio: Luut ja ytimet – ihmiselimistö lyhyesti (2006), WSOY
• Nienstedt, Hänninen, Arstila, Björkqvist: Ihmisen fysiologia ja anatomia (1999), WSOY

Internet:

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Umpirauhanen
• http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti

Opettajan kommentteja: Sopivan laaja tutkielma, johon käytetty tarpeeksi aikaa. Kuvia olisi voinut olla mukana tutkielmassa. Lähteitä myös muutama enemmän.