Kuka rakentaa polkusi?

Pentti Saarikosken runo "Nämä ovat polkuja" on erittäin lyhyt mutta vaikuttava, ihmisten elämänhallintaa kuvaava runo, joka on ilmestynyt vuonna 1971. Runon minä ei pyri ottamaan kantaa tai pohdiskelemaan sitä, miksi ihmiset eivät voi kunnolla vaikuttaa omaan elämäänsä, vaan puhuja kertoo vain oman näkökulmansa ihmisten mahdollisuuksista.

Runo koostuu yhdestä säkeistöstä, jossa on yhteensä viisi säettä. Se on loppusoinnuton ja lyhyt, ikään kuin vain muutaman lauseen muodostama lyhyt toteamus, jonka viimeinen säe on muotoiltu epäsuoraksi kysymykseksi. "Nämä ovat polkuja / joita syntyy / kun usein mennään samasta kohdasta: / minä olen luonnon tapahtuma. / Tai miten joelle syntyy uoma." Puhuja kertoo siis poluista, joita monet ihmiset usein kulkevat. Poluilla hän tarkoittaa elämänpolkuja, joita myös hän joutuu seuraamaan, koska muualla ei pysty kulkemaan. Hän on tavallaan muiden ihmisten toiminnan armoilla, aivan kuten eläimet ovat luonnon armoilla. Runon minä on myös pakotettu seuraamaan muita ja elämään niin kuin kaikki muutkin, aivan kuten jokeen laitettu ja vapaasti sen virran mukana lipuva airoton vene. Hän ei voi muuttaa veneensä suuntaa tai tehdä uutta uomaa, koska se on yhdelle ihmiselle aivan mahdotonta.

Runo on ilmestynyt aikana, jolloin Suomen elinkeinorakenne muuttui ja ihmisiä siirtyi maalta kaupunkiin. Maa teollistui hyvin nopeasti ja avioerot yleistyivät. Neuvostoliiton vaikutus ja kylmä sota eivät olleet vielä ohi, vaikka maailman politiikkaa hallitsikin jo liennytys. Kehitys ja koko yhteiskunnan muuttuminen oli niin nopeaa, että moni saattoi varmasti tuntea voimattomuutta ja pelkoa siitä, ettei tulevaisuus ole enää omissa käsissä vaan sitä ohjaa jokin vahvempi taho tai voima.

Runo on siis vain toteamus siitä, ettei omaa elämäänsä oikeasti pysty hallitsemaan ja elämään sitä niin kuin on suunnitellut. Siihen vaikuttavat niin monet eri asiat. Runon puhuja onkin hieman epävarma myös omasta päämäärästään, yhden selkeän polun sijasta vaihtoehtoja onkin monta, jotka jokin toinen taho valitsee. Viimeisestä säkeestä tulee kuitenkin esiin myös puhujan hienoinen luottamuksen ja helpotuksen tunne elämän kulkuun: "Tai miten joelle syntyy uoma." Jokihan tekee uuden uoman, jos sen edessä on este ja sen voi kiertää helpommin sivusta. Säe siis merkitsee, että joki löytää aina uuden reitin, jos sen kulkua vaikeutetaan, aivan samalla tavalla kuin elämäkin.